Seuraava on Mayumi Tanimoton sarjakolumnista, joka on WiLL-kuukauslehden tämänpäiväisen numeron etusivulla.
Se on pakollista luettavaa paitsi japanilaisille myös ihmisille ympäri maailmaa.
Tämän kuun WiLL-kuukausilehden numero on myös täynnä luettavia artikkeleita.
Lukutaitoisten Japanin kansalaisten kannattaa suunnata lähimpään kirjakauppaansa tilaamaan lehti.
Lehti on nimittäin täynnä artikkeleita, jotka paljastavat totuuden asioista, jotka on selvitettävä, jos tilaatte Asahin jne. ja katsotte NHK:n jne. televisiota.

Korealaiset halveksivat työläisiä.　　　
KidZania-niminen teemapuisto, jossa lapset pääsevät tutustumaan ammatteihin, on kasvattamassa suosiotaan monissa maissa.
Leikin kautta lapset oppivat, että on olemassa erilaisia ammatteja.
Se on myös hyvin suosittu vanhempien keskuudessa, jotka haluavat kouluttaa lapsiaan osana yhteiskuntaopintojaan.
KidZaniassa kokeiltavissa olevat ammatit vaihtelevat maittain.
Se on mielenkiintoista, koska se kuvastaa kansallisia erityispiirteitä.　
Se on mielenkiintoinen, koska se heijastaa kansallisia erityispiirteitä.　
Japanissa tarjolla on muun muassa palomiehiä, mekaanikkoja, huoltoasemanhoitajia, poliiseja, hoitotyöntekijöitä, kondiittoreita ja koneenrakentajia. Vaikka monenlaisia töitä voi kokea, myös fyysistä rasitusta ja kädentaitoja vaativat työläistyöpaikat ovat suosittuja.
Monet niistä luokitellaan taloustilastoissa "ammattitaitoisiksi työntekijöiksi".　
Ikumi Harukin kirjan "Korean Society Today: Hyper Fertility, Poverty, Isolation, and Digitalization" (Chuko Shinsho) mukaan KidZaniassa Koreassa vältetään sinikaulustöitä.
Korean KidZaniassa kävijät voivat nauttia valikoimasta, jota ei nähdä Japanissa.
Korean maajoukkueurheilijoita, diplomaatteja, arkeologeja ja IRS:n virkamiehiä. ......
Korealaiset inhoavat äärimmäisen paljon "käytännön" toimintaa ja arvostavat suuresti "valtaa", "valtiota" ja "valkokaulustyöpaikkoja".
Tämä osoittaa, että Korea on luokkayhteiskunta, ja korealaisilla on pakkomielle luokkatietoisuudesta.　
Käsitys ammatista liittyy syvästi kansakunnan taloudelliseen kehitykseen.
Koreassa on vain vähän pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joissa työläisiä laiminlyödään.
Myös yrittäjähenki puuttuu. 
Se on myös syy siihen, miksi Korean teollinen kehitys on jäänyt jälkeen Japanista.
Yrityshallinnossa tästä keskustellaan joskus yhtenä Etelä-Korean syvään juurtuneista ongelmista.　
Etelä-Koreassa taloudelliset erot ovat valtavat.
Työntekijät ovat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä, mutta he ovat myös alipalkattuja.
Poliitikot, jotka ymmärtäisivät heidän merkityksensä, toteuttaisivat talouspolitiikkaa, kuten tulojen uudelleenjakoa.
Mutta he eivät tee niin.
Korealaisessa yhteiskunnassa varallisuuden monopolisoivat hyvin harvat poliitikot, monialayritykset ja toimihenkilöt.
Myös kansalaiset sietävät tätä järjestelmää.　
Samankaltaisia suuntauksia on nähtävissä Etelä-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikan kehitysmaissa.
Jostain syystä insinöörejä ja käsityöläisiä halveksutaan.
Yhteiskunnissa, joissa nomadismi ja metsästys olivat elämän peruspilareita, kehitysmaiden ihmisillä on taipumus halveksia maanviljelijöitä, jotka tekevät tasaisesti työtä käsillään, mikä on siirtomaaherrojen näihin maihin tuoma piirre.　
Kehitysmaissa vallitsee kulttuuri, jossa tiettyyn asemaan kuuluvilla ihmisillä on palvelijoita, jotka huolehtivat heidän henkilökohtaisista tarpeistaan.
Presidentti tai johtajat eivät voi työskennellä työntekijöiden kanssa yksinkertaisten tehtävien parissa.
Myös ruokailut ja muut oleskelutilat on erotettava toisistaan.
Japanissa presidentti, joka tulee töihin työntekijöitään aikaisemmin siivoamaan toimistoa, saa usein kiitosta, mutta kehitysmaissa häntä katsotaan oudosti.
Se on kuin luopuisi kunnioituksesta. Se on väistämätöntä kulttuurierojen vuoksi.　
Yhdysvaltojen, Japanin ja Saksan menestys teollisuudessa johtui siitä, että ne kunnioittivat käytännön oppimista ja käsityötä.
Yhdysvalloissa oli paljon saksalaisia maahanmuuttajia. 
Se vaikutti siihen, että he kunnioittivat insinöörejä.
Saksa on yhteiskunta, jossa kunnioitetaan suuresti soveltavia insinöörejä.
Sana "insinööri" painetaan ylpeänä käyntikortteihin. Itä-Eurooppa on samanlainen kuin Saksa.
Monet japanilaiset insinöörit työskentelevät mielellään saksalaisten kanssa.　
Itä-Aasian maista Japanissa insinöörejä kunnioitetaan poikkeuksellisen paljon.
Epäsuotuisien maantieteellisten olosuhteiden, kuten ilmaston, vuoksi tällä saattaa olla jotain tekemistä kekseliäisyyden tarpeen kanssa.
Koska Japani on saarivaltio, siellä on vähän viljelykelpoista maata.
Eläimiä on vähän, joten he eivät voi syödä metsästämällä tai käymällä kauppaa.　
Japanissa on kulttuuri, jossa ei-verisukulaiset muodostavat "pseudoperheen" ja siirtävät taitojaan mestarilta oppipojalle.
Tällaista kulttuuria ei usein näe muissa Aasian maissa.
Japanin vahvuus on organisaationa toimiminen.
Japani on erinomainen organisaatiotyössä, ja taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. 
Siksi Japanissa on maailmanlaajuisesti eniten "pitkäaikaisia" yrityksiä.　
Myös luonnonkatastrofien, kuten maanjäristysten ja taifuunien, runsaus voi olla yksi tekijä.
Sukulaisen kuolemaan valmistautuessa on hyvä rakentaa suhteita muihin kuin verisukulaisiin riskien välttämiseksi.　
Etelä-Koreassa ei voida luoda "pseudoperheitä". Korealaiset arvostavat verisukulaisia niin paljon, että he sulkevat kaikki muut pois.
Japanilaisille korealaisten yksinoikeus on käsittämätöntä.
Se selittää ammatillisen maailman suosion ja sen oudon suuntautumisen valtaan.
Koska he eivät voi luottaa keneenkään muuhun kuin verisukulaisiinsa, heidän on yritettävä vakauttaa asemaansa pätevöitymällä tai suojella itseään tulemalla hallitsevaksi luokaksi.
Se on myös syy siihen, miksi kulttuuri ei kehity kehitysmaissa.
Heidän epävarman asemansa vuoksi heillä ei ole varaa tehdä taidetta.　
Lasten palveluiden kautta maan vahvuudet ja heikkoudet tulevat esiin.
Japanilla, joka arvostaa insinöörejään, on käsittämätön potentiaali.
Japanin tulevaisuus on valoisa.