見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その18「第18詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》  第14詩      
《Viidestoista runo》  第15詩
《Kuudestoista runo》第16詩
《Seitsemästoista runo》第17詩  
《Kahdeksastoista runo》第18詩
《Yhdeksästoista runo》 第19詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Kahdeksastoista runo》第18詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全706行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Kahdeksastoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Vaka vanha Väinämöinen
arveli, ajattelihe
mennä neittä kosjomahan,
päätä kassa katsomahan
pimeästä Pohjolasta,
summasta Sariolasta,
Pohjan kuulua tytärtä,
Pohjan mointa morsianta.
Pani haahen haljakkahan,
punaisehen pursipuolen,
kokat kullalla kuvasi,
hopealla holvaeli.
Niin huomenna muutamana,
aamulla ani varahin
lykkäsi venon vesille,
satalauan lainehille
kuorikiskoilta teloilta,
mäntyisiltä järkälöiltä.
Nosti päälle purjepuunsa,
veti puuhun purjehia:
veti purjehen punaisen,
toisen purjehen sinisen;
itse laivahan laseikse,
aluksehen asteleikse.
Läksi merta laskemahan,
sinistä sirottamahan.
Siinä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui ja pakisi:
"Tule nyt purtehen, Jumala,
aluksehen, armollinen,
väeksi vähän urohon,
miehen pienen miehuueksi
noilla väljillä vesillä,
lake'illa lainehilla!
"Tuuittele, tuuli, purtta,
aalto, laivoa ajele
ilman sormin soutamatta,
ve'en kieron rikkomatta,
väljille meren selille,
ulapalle aukealle!"
Annikki hyväniminen,
yön tytti, hämärän neiti,
pitkän puhtehen pitäjä,
aamun valvoja varainen,
joutui sotkut sotkemassa,
vaattehet viruttamassa
päässä portahan punaisen,
laajan laiturin laella,
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen.
Katselevi, kääntelevi
ympäri ihalat ilmat,
päänsä päälle taivahalle,
rannatse meriä myöten:
ylähällä päivä paistoi,
alahalla aallot välkkyi.
Loip' on silmänsä selälle,
käänti päätä päivän alle
suitse Suomelan joesta,
päitse Väinölän vesistä:
keksi mustasen merellä,
sinervöisen lainehilla.
Sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
"Mi olet merellä musta,
ku sinervä lainehilla?
Kun sa ollet hanhikarja
tahi armas alliparvi,
niin sä lentohon lemaha
ylähäksi taivahalle!
"Kun ollet lohinen luoto
tahi muu kalainen karja,
niin sä uimahan pulaha,
veäite ve'en sisähän!
"Olisit kivinen luoto
tahikka vesihakonen,
aalto päällesi ajaisi,
vesi päälle vierähtäisi."
Vene vierivi lähemmä,
uusi pursi purjehtivi
nenätse utuisen niemen,
päitse saaren terhenisen.
Annikki hyväniminen
jo tunsi venon tulevan,
satalauan laiehtivan.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienet veikkoni venonen
elikkä isoni pursi,
niin koe kohin kotia,
käänny päin omille maille,
nenin näihin valkamoihin,
perin muille valkamoille!
Lienet pursi ventovieras,
ulommaksi uiksennellos,
vastoin muita valkamoita,
perin näihin valkamoihin!"
Ei ollut veno kotoinen
eikä pursi ventovieras:
olipa pursi Väinämöisen,
laiva laulajan ikuisen.
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Jo luoksi lähentelihe,
pakinoille painatteli,
sanan vieä, toisen tuoa,
kolmannen kovin puhua.
Annikki hyväniminen,
yön tytti, hämärän neiti,
purrelta kyselemähän:
"Kunne läksit, Väinämöinen,
suorihit, suvannon sulho,
maan valio, valmistihit?"
Tuop' on vanha Väinämöinen
puhelevi purrestansa:
"Läksin lohta pyytämähän,
kuujoa kuettamahan
Tuonen mustasta joesta,
syvästä saraojasta."
Annikki hyväniminen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Elä tyhjiä valehi,
tunnen mie kalanku'unki!
Toisinpa isoni ennen,
toisin valtavanhempani
läksi lohta pyytämähän,
taimenta tavottamahan:
oli verkkoja venonen,
laivan täysi laskimia,
siinä nuotat, siinä nuorat,
siinä tarpoimet sivulla,
atra'imet alla teljon,
pitkät sauvoimet perässä.
Kunne läksit, Väinämöinen,
ulkosit, uvantolainen?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Läksin hanhien hakuhun,
kirjasiipien kisahan,
kuolasuien korjelohon
Saksan salmilta syviltä,
ulapoilta auke'ilta."
Annikki hyväniminen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tunnen mie toen puhujan
ekä keksin kielastajan!
Toisinpa isoni ennen,
toisin valtavanhempani
läksi hanhien ajohon,
punasuien puujelohon:
jousi oli suuri jäntehessä,
vetehessä kaari kaunis,
koira musta kahlehissa,
kahle kaarehen siottu;
rakki juoksi rannan teitä,
pennut kiiteli kiviä.
Sano totta, Väinämöinen:
kunne kuitenki käkesit?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Entä jos minä menisin
noihin suurihin sotihin,
tasapäihin tappeloihin,
joss' on verta säärivarsi,
polven korkeus punaista?"
Aina Annikki sanovi,
tinarinta riukuttavi:
"Tunnen mie soanki käynnin!
Kun ennen isoni läksi
noihin suurihin sotihin,
tasapäihin tappeloihin,
sata miest' oli soutamassa,
tuhat ilman istumassa,
nenin jousia nenässä,
terin miekat teljopuilla.
Sano jo toet totiset,
valehettomat, vakaiset:
kunne läksit, Väinämöinen,
suorihit, suvantolainen?"
Silloin vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tule, tytti, purteheni,
neitonen, venoseheni,
niin sanon toet totiset,
valehettomat, vakaiset!"
Annikki sanan sanovi,
tinarinta riuvahutti:
"Tuuli sulle purtehesi,
ahava venosehesi!
Käännän purtesi kumohon,
alas keulan keikahutan,
jos en saa tosia kuulla,
kunne lähteä käkesit,
kuulla tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä."
Silloin vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Toki ma sanon toetki,
jos vähän valehtelinki:
läksin neittä kosjomahan,
impeä anelemahan
pimeästä Pohjolasta,
summasta Sariolasta,
miehen syöjästä sijasta,
urohon upottajasta."
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Annikki hyväniminen,
yön tytti, hämärän neito,
kun tunsi toet totiset,
valehettomat, vakaiset,
heitti hunnut huuhtomatta,
vaattehet viruttamatta
laajan laiturin laelle,
päähän portahan punaisen.
Käsin vaali vaattehensa,
kourin helmansa kokosi,
siitä sai samoamahan,
heti joutui juoksemahan;
tulevi sepon kotihin,
itse astuvi pajahan.
Tuo oli seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
takoi rautaista rahia,
hope'ista huolitteli,
kyynärä kyventä päässä,
syli syttä hartioilla.
Astui Annikki ovelle,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Veli, seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen!
Taos mulle sukkulainen,
tao sormukset soreat,
kahet, kolmet korvakullat,
viiet, kuuet vyöllisvitjat,
niin sanon toet totiset,
valehettomat, vakaiset!"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Kun sanot hyvät sanomat,
taon sulle sukkulaisen,
taon sormukset soreat,
taon ristin rinnoillesi,
päällispankasi parannan;
sanonet pahat sanomat,
rikki murran muinaisetki,
tungen päältäsi tulehen,
alle ahjoni ajelen."
Annikki hyvänimikkö,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Muistat sa mokomin naia,
jonka muinen kihlaelit,
varoittelit vaimoksesi!
"Takoa yhä taputat,
ajan kaiken kalkuttelet;
kesän kengität hevoista,
talven rautoja rakennat,
yön kohennat korjiasi,
päivän laait laitioita
kulkeaksesi kosihin,
päästäksesi Pohjolahan:
jo nyt vievät viekkahammat,
etevämmät ennättävät,
ottavat sinun omasi,
anastavat armahasi,
vuosin kaksin katsomasi,
kolmin vuosin kosjomasi.
Jo menevi Väinämöinen
selässä meren sinisen
kokan kultaisen kuvussa,
melan vaskisen varassa
pimeähän Pohjolahan,
summahan Sariolahan."
Tunkihe sepolle tuska,
rautiolle raskas tunti:
kirposi pihet piosta,
vasara käestä vaipui.
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Annikki sisarueni!
Taon sulle sukkulaisen,
taon sormukset soreat,
kahet, kolmet korvaskullat,
viiet, kuuet vyöllisvitjat:
lämmitä kyly metinen,
saustuta simainen sauna
hienoisilla halkosilla,
pienillä pirastehilla!
Laai pikkuisen poroa,
lipeäistä liuvahuta,
millä päätäni pesisin,
varruttani valkoaisin
sykysyisistä sysistä,
taonnoista talvisista!"
Annikki hyvänimikkö
lämmitti saloa saunan
puilla tuulen taittamilla,
Ukon ilman iskemillä.
Kivet koskesta kokosi,
saattoi löylyn lyötäviksi,
ve'et lemmen lähtehestä,
heraisesta hettehestä.
Taittoi vastan varvikosta,
lempivastasen lehosta,
hauteli metisen vastan
metisen kiven nenässä.
Laati piimäistä poroa,
ytelmäistä saipuata,
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
saipuata säihkyväistä,
säihkyväistä, suihkuvaista,
sulhon pään pesettimeksi,
vartalon valattimeksi.
Itse seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
takoi neien tarpehia,
päällispankoja paranti
yhen kylyn joutuessa,
yhen saunan saapuessa;
ne työnti tytön kätehen.
Tyttö tuon sanoiksi virkki:
"Jo nyt saunan saustuttelin,
lämmitin kylyn utuisen,
hauoin vastat valmihiksi,
lempivastat liehautin.
Kylve, veikko, kyllältäsi,
vala vettä vallaltasi,
pese pääsi pellaviksi,
silmäsi lumisiruiksi!"
Siitä seppo Ilmarinen
kävi itse kylpemähän
sekä kylpi kylläksensä,
valelihe valkeaksi;
pesi silmät sirkeäksi,
silmäkulmat kukkeaksi,
kaulansa kananmuniksi,
koko varren valkeaksi.
Tuli saunasta tupahan,
- tuli tuntemattomana,
kasvot vallan kaunihina,
poskipäät punertavina.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Annikki sisarueni!
Tuo nyt paita palttinainen,
kanna vaattehet vakaiset,
millä vartta valmistelen
sulhoseksi suoritessa!"
Annikki hyväniminen
toip' on paian palttinaisen
hipiälle hiettömälle,
iholle alastomalle;
siitä kaatiot kapoiset,
nuo emosen ompelemat,
sivuille syettömille,
luien tuntumattomille.
Toi siitä sukat sulavat,
emon impenä kutomat,
säärille säsyttömille,
luuttomille pohke'ille;
siitä kengät kelvolliset,
Saksan saappahat parahat
päälle sukkien sulien,
emon neinnä neulomien.
Haki haljakan sinisen,
alta maksankarvallisen,
päälle paian palttinaisen,
tuon on aivan aivinaisen;
siihen sarkakauhtanaisen,
veroin neljin vieritetyn,
päälle haljakan sinisen,
tuon on uuen uutukaisen;
tuhatnyplän uuen turkin,
saoin kaunoin kaunistetun,
päälle sarkakauhtanaisen,
tuon veralla vierittämän;
vielä vyön on vyöhyställe,
kultakirjan kussakkaisen,
emon impenä kutoman,
kassapäänä kaikuttaman;
siitä kirjakintahaiset,
kultasuiset sormikkahat,
Lapin lapsien latomat,
kätösille kaunihille;
siitä pystyisen kypärin
kultaisille kutrisille,
tuon isonsa ostamaisen,
sulhaismiesnä suorittaman.
Siitä seppo Ilmarinen
vaatettihe, valmistihe,
pukihe, somistelihe.
Sanoi sitte orjallensa:
"Valjasta nyt viljo varsa
kirjokorjasen etehen
lähteäkseni ajohon,
mennäkseni Pohjolahan!"
Orja tuon sanoiksi virkki:
"On meillä oroista kuusi,
kauran syöpeä hepoa.
Minkä noista valjastaisin?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Sie ota paras oronen:
pistä varsa valjahisin,
ruskea re'en etehen!
Pane kuusi kukkulaista,
seitsemän siniotusta
vempelille viekumahan,
rahkehille raukumahan,
jotta kaunot katsahtaisi,
impyet ihasteleisi!
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Kanna tuohon karhun talja
päällä istuellakseni,
tuopa toinen, turskan talja
kirjokorjan katteheksi!"
Tuo orja alinomainen,
rahan pantu palkkalainen
pisti varsan valjahisin,
ruskean re'en etehen.
Pani kuusi kukkulaista,
seitsemän siniotusta
vempelille viekumahan,
rahkehille raukumahan.
Kantoi tuohon karhun taljan
istuaksensa isännän,
toip' on toisen, turskan taljan
kirjokorjan katteheksi.
Itse seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
Ukkoa rukoelevi,
Pauannetta palvoavi:
"Laske, Ukko, uutta lunta,
visko hienoa vitiä,
lunta korjan luikutella,
vitiä re'en vilata!"
Laskip' Ukko uutta lunta,
viskoi hienoista vitiä;
se katti kanervan varret,
peitti maalta marjan varret.
Siitä seppo Ilmarinen
istuikse teräsrekehen;
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Lähe nyt, onni, ohjilleni,
Jumala rekoseheni!
Onni ei taita ohjaksia,
Jumala ei riko rekeä."
Otti ohjakset kätehen,
siiman toisehen sivalti,
heitti siimalla hevoista,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Lähe nyt, laukki, laskemahan,
liinaharja, liikkumahan!"
Ajavi hypittelevi
meren hietaharjuloita,
simasalmien sivutse,
leppäharjun hartioitse.
Ajoi rannat raksutellen,
rannan hiekat helskytellen:
somer silmille sirisi,
meri parskui parmahille.
Ajoi päivän, ajoi toisen,
kohta kolmannen ajavi;
jo päivänä kolmantena
yllättävi Väinämöisen.
Sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
"Oi on vanha Väinämöinen!
Tehkämme sula sovinto,
jos on kiistoin kihlonemme,
kiistoin käynemme kosissa:
ei neittä väellä vieä,
vastoin mieltä miehelähän."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Teen minä sulan sovinnon:
ei neittä väellä vieä,
vastoin mieltä miehelähän.
Sille neiti antaminen,
kelle mielensä tekevi,
pitämättä pitkän kaihon,
vihan viikon kantamatta."
Ajoivat e'elle siitä
matkoansa kumpainenki:
pursi juoksi, ranta roikki,
oro juoksi, maa jämäsi.
Kului aikoa vähäisen,
pirahteli pikkaraisen.
Jopa haukkui hallikoira,
linnan lukki luskutteli
pimeässä Pohjolassa,
sangassa Sariolassa;
hiisti ensin hiljemmältä,
harviammalta murahti
perän lyöen pientarehen,
hännän maahan torkutellen.
Sanoi Pohjolan isäntä:
"Käyös, tyttö, katsomahan,
mitä haukkui hallikoira,
luppakorva luikutteli!"
Tytti taiten vastaeli:
"En joua, isäni kulta:
suur' on läävä läänittävä,
karja suuri katsottava,
paasi paksu jauhettava,
jauhot hienot seulottavat;
paasi paksu, jauhot hienot,
jauhaja vähäväkinen."
Hiljan haukkui linnan hiisi,
harvoin harmio mureksi.
Sanoi Pohjolan isäntä:
"Käyös, akka, katsomahan,
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
mitä haukkuvi halikka,
linnan luppa luikuttavi!"
Akka tuon sanoiksi virkki:
"En joua, käkeäkänä:
pere on suuri syötettävä,
murkinainen suorittava,
leipä paksu leivottava,
taikina taputettava;
leipä paksu, jauhot pienet,
leipoja vähäväkinen."
Sanoi Pohjolan isäntä:
"Ainap' on akoilla kiire,
aina työtä tyttärillä,
pankollaki paistuessa,
vuotehellaki venyissä.
Mene, poika, katsomahan!"
Poika tuon sanoiksi virkki:
"Min' en joua katsomahan:
kirves on tylsä tahkottava,
pölkky paksu leikattava,
pino suuri pilkottava,
halko hieno latjattava;
pino suuri, halko hieno,
pilkkoja vähäväkinen."
Aina haukkui linnan hakki,
linnan lukki luksutteli,
peni julma juhmutteli,
saaren vartio valitti
perän peltohon sysäten,
hännän kääten käppyrähän.
Sanoi Pohjolan isäntä:
"Ei halli valetta hauku,
ikipuol' ei ilman virka,
ei se honkihin horise."
Kävi itse katsomahan.
Astuvi pihalta poikki
pellolle perimäiselle,
ta'immalle tanhualle.
Katsoi koiran suuta myöten,
nenävartta valvatteli
tuulikunnahan kukutse,
leppäharjun hartioitse.
Jo näki toen totisen,
mitä haukkui hallikoira,
maan valio vaikutteli,
villahäntä vieretteli:
purjehti veno punainen
selän puolen Lemmenlahta,
kirjokorja kiitelevi
maapuolen Simasaloa.
Itse Pohjolan isäntä
pian pirttihin menevi,
alle kattojen ajaikse;
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo tulevi vierahia
selällä meren sinisen:
ajetahan kirjokorjin
tuon puolen Simasaloa,
lasketahan laivoin suurin
tämän puolen Lemmenlahta."
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Mistä arpa saatanehe
tulevista vierahista?
Oi on pieni piikaseni!
Pane pihlajat tulehen,
puu valio valkeahan!
Kun on verta vuotanevi,
niin silloin sota tulevi;
kunp' on vettä vuotanevi,
aina rauhassa elämme."
Pohjan piika pikkarainen,
neiti nöyrä, käskyläinen,
pisti pihlajat tulehen,
puun valion valkeahan;
eip' on verta vuoakana,
eip' on verta eikä vettä:
läksi mettä vuotamahan,
simoa sirettämähän.
Virkkoi Suovakko sopesta,
akka vanha vaipan alta:
"Puu kun mettä vuotanevi,
simoa sirettänevi,
niin mi saapi vierahia,
se on suuri sulhaiskansa."
Siitä Pohjolan emäntä,
Pohjan akka, Pohjan tyttö
pian pistihe pihalle,
kaapsahtihe kartanolle
luoen silmänsä selälle,
kääten päätä päivän alle.
Näki tuolta tuon tulevan,
uuen purren purjehtivan,
satalauan laiehtivan
selän puolen Lemmenlahta;
haaksi paistoi haljakalle,
punaiselle pursipuoli;
mies puhas perässä purren
melan vaskisen varassa.
Näki juoksevan orosen,
vierevän reki punaisen,
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
kirjokorjan kiiättävän
maapuolen Simasaloa,
kuusin kultaisin käkösin
vempelellä kukkumassa,
seitsemin siniotuksin
rahkehella laulamassa;
mies rehevä reen perässä,
uros selvä ohjaksissa.
Sanoi Pohjolan emäntä,
itse lausui, noin nimesi:
"Kummallenp' on mielit mennä,
kun tulevat tahtomahan
ikuiseksi ystäväksi,
kainaloiseksi kanaksi?
"Ken se haahella tulevi,
laskevi veno punaisin
selän puolen Lemmenlahta,
se on vanha Väinämöinen:
tuopi laivalla eloa,
aluksella aartehia.
"Ken se korjalla ajavi,
kirjavalla kiiättävi
maapuolen Simasaloa,
se on seppo Ilmarinen:
tuopi tyhjeä valetta,
korjan täyen luottehia.
"Kunpa tullahan tupahan,
tuop' on tuopilla simoa,
kanna kaksikorvaisella;
työnnä tuoppi sen kätehen,
kellen on mieli mennäksesi!
Anna Väinölän ukolle,
ku tuo haahella hyvyyttä,
aluksella aartehia!"
Tuop' on kaunis Pohjan tyttö,
tuo osasi noin sanoa:
"Oi on maammo, kantajani,
oi emo, ylentäjäni!
En mene osan hyvyylle
enkä miehen mielevyylle,
menenp' on otsan hyvyylle,
varren kaiken kauneuulle.
Eikä neittä ennenkänä
ei ole myötynä eloihin;
neiti on ilman antaminen
Ilmariselle sepolle,
ku on sampuen takonut,
kirjokannen kalkutellut."
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Ohoh lasta lampahutta!
Menet seppo Ilmarille,
vaahtiotsalle varaksi,
sepon hurstin huuhtojaksi,
sepon pään pesettimeksi!"
Tyttö tuohon vastoavi,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mene en Väinölän ukolle,
ikivanhalle varaksi:
vaiva vanhasta tulisi,
ikävä iällisestä."
Silloin vanha Väinämöinen
oli eellä ennättäjä.
Ajoi purtensa punaisen,
laski haahen haljakkaisen
teloille teräksisille,
vaskisille valkamoille;
itse tungeikse tupahan,
alle kattojen ajaikse.
Siinä lausui lattialta,
oven suusta, alta orren,
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Tuletko minulle, neiti,
ikuiseksi ystäväksi,
polviseksi puolisoksi,
kainaloiseksi kanaksi?"
Tuopa kaunis Pohjan tytti
itse ennätti sanoa:
"Joko sie venosen veistit,
joko laait laivan suuren
kehrävarteni muruista,
kalpimeni kappaleista?"
Sanoi vanha Väinämöinen,
itse lausui ja pakisi:
"Jo laain hyvänki laivan,
veistin ankaran venosen,
jok' on tuulessa tukeva
ja varava vastasäällä
halki aaltojen ajella,
selät vetten seurustella:
kuplina kohotteleikse,
lumpehina luikahaikse
poikki Pohjolan vesien,
lakkipäien lainehien."
Tuopa kaunis Pohjan tytti
sanan virkkoi, noin nimesi:
"En kiitä meristä miestä,
aallonlaskija-urosta:
tuuli vie merellä mielen,
aivot särkevi ahava.
《《《次は701行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Enkä taia tullakana,
en tulla minä sinulle
ikuiseksi ystäväksi,
kainaloiseksi kanaksi,
sun sijan levittäjäksi,
päänalaisen laskijaksi."
〜〜
《Yhdeksästoista runo》 第19詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第18詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全706行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
堅実なヴァイナモイネン
こう思った。
を口説きに行く、
樽の中の頭を見るために
暗い北の国から
サリオラの金額について、
北の娘、
北の最も美しい花嫁。
サメの抱擁、
赤い船乗りの側、
汝、汝の像を金で料理せよ、
銀で、彼女は求婚した...
だから明日、数日、
朝、朝早く...
...そしてボートを海に浮かべる、
サタラウの波に
シェルバーから波止場へ
パイニーシャフトから
彼は帆を上にあげた、
彼は帆を木に引き寄せた:
彼は帆の赤を引いた、
また青の帆布;
船自体はラシックス、
彼は船に乗った。
海を浮かせる、
青を振りかけるように。
彼はそう言った、
と、彼自身が発音し、彼自身が詰めた:
「神よ、海に来てください、
...船へ、慈悲深き御方よ、
小さな男の男、
男の小さな男の口。
そのゆるやかな水の中で、
湖の波の上に!
「風よ、風よ、帆を張れ、
「波よ、波よ、船を漕げ
指で漕ぐことなく
水を割らずに
ゆるやかな海へ、
大海原へ
アニッキの健闘を祈る、
夜の乙女、黄昏の乙女、
...長いスピーチ..、
朝の番人、
...そして、混乱はめちゃくちゃにされた、
"服を片付けるために。
赤い階段の
広い桟橋のてっぺんで、
切ない半島の鼻に、
島のテルヘニックの果てに。
見て、回って
空洞の空気の周り、
空に頭をつけて
そして海岸から海へ:
上空では、日が輝いていた、
眼下には波が打ち寄せる。
ロイプは背中に目をやった、
太陽に照らされ
スオメラ川の河口から
ヴァイノルカの水の上で:
黒い海、黒い海、黒い海、黒い海、
青いヴェールの波に。
かぎ針編みの言葉、それが君の名前だ、
彼は自分で発音し、それを詰め込んだ:
「私たちは海の中で黒い、
...波の上の青のように?
あなたがガチョウの群れだった頃
または、甘いalliparvi、
そして、あなたは愛に飛ぶ
空まで!
「あなたが鮭のハッチだった時
あるいは他の鳥の群れであった時
そして鳩のように泳ぐのだ、
あなたは水の中にいる
「石の洞窟だったら
あるいは水かきのように
波が汝に押し寄せるだろう、
そして鳩のように泳ぐんだ。
ボートが転がるように近づいた、
新しい帆を張って
...それは惨めな岬を..、
...島の海岸を越えて。
アンニッキ・ハイヴァニミネン
彼女はすでにボートが近づいてくるのを感じていた、
蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄。
その言葉はかぎ針編みされ、そうして汝と名付けられた:
「汝は我が婿のヴィーナス。
つまり、私の曽祖父のソーセージ、
...そして狼の故郷を知るだろう、
汝は汝の国へ帰れ、
...私はこの白人たちに鼻をかむ、
...他の白人に!
汝は帆のよそ者である、
...そして外に向かって泳げ、
他の白人に対して、
私はこの白人のためにここにいるんだ!"
ヴェノは先住民であり
船乗りのよそ者ではない
"帆はヴァイナモイスのものだったが
歌手の永遠の船。
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
すでに曇った近似値、
異教徒に迫った、
ある言葉は奪うために、別の言葉はもたらすために、
そして3つ目は、最も厳しく語ること。
"そして、私は彼女に良い名前をつけよう。
夜の女、黄昏の女、
...紫に尋ねる..:
「汝が去った時、ヴァイナモイネン、
"私は花婿になる、沼地の花婿になる、
"地球で一番、地球で一番、地球で一番、地球で一番、地球で一番?"
年老いたヴァイナモイネンがいる。
彼は自分の鳴き声について語った:
「鮭をとりに
"私を馬鹿にするために。
黒い川から、
深い掃き溜めから
アニッキの良い地雷、
そして彼女はそれを言葉にした:
"空虚な嘘を言うな、
私は漁師を知っている!
私の父は昔は違った、
曽祖父母とは違うんだ。
「鮭を釣って来い。
鱒なんて釣れないよ:
鹿肉の網だった、
計算機でいっぱいの船、
網があり、若者がいた、
そこに、船の側面に、
atra'imetテルジョンの下で、
船尾には長い竿があった。
あなたが行ったとき、Väinämöinen、
"お前はバカか、ウバニアン?"
ヴァイナモイネンは言った:
「私はガチョウを捕まえに行きました、
"本の虫の種族
死者の耳に
ドイツ海峡の底から
"アウケのアウラポイルから"
アニッキの良い名前
その言葉はかぎ針編みされ、汝の名もかぎ針編みされた:
"私は語る者を知っている
そして私は翻訳者を見つけた!
私の父は昔は違った、
祖父母と違って
"ガチョウの鳥にガチョウ。
森のレッドウッドで:
その弓は、弦の中にある素晴らしい弓だった、
美しいアーチの中で
黒い鎖をつけた犬、
ガチョウはガチョウの耳に向かった;
雑種犬は岸辺の道を走った、
子犬たちは石を褒めていた。
本当のことを言いなさい、ヴァイナモイネン:
「いつ正気に戻ったんだ?
ヴェイナモイネンは言った:
"もし私が
あの偉大な戦争に、
互角の戦いに
血まみれのすねで、
と。
いつもアニッキは言った、
"ブリキの胸、それが怖いんだ。
「私は沼の道を知っている!
パパがいなくなったとき
あの大戦争で
互角の戦いに、
100人の男が漕いでいた、
座らずに1000人、
私は弓に鼻をつけた
斧の上に刃の剣で。
さあ、さあ、本当のことを教えてください、
偽りなく、堅く:
汝が行った時、ヴァイナモイネン、
...あなたが最初に知ることになる"
すると老ヴァイナモイネンは
汝は "その言葉を教えて "とは言わなかった、汝の名のように:
"さあ、お嬢さん、私のプルテーニ、
...乙女よ、金星の乙女よ..、
私は言うでしょう、私は本当のことを言うでしょう、
"嘘のような本当の話!"
アニッキ、言葉の扉、
ティナリンタ、疫病に侵された者よ:
"風は汝を汝のパーテへと吹き飛ばすであろう、
汝の狼のようなヴィーナスの目!
汝の咬みつきを地に向ける、
私は弓を引く、
汝が去ろうとした時、汝は汝の牙を剥く、
汝が去った時
正確な真実を聞くために、
"私は最後に嘘をつく"
するとヴェイナモイネン老人は
私はその言葉を、その名前を聞くことはないだろう:
"もちろん、私はあなたを教えてあげましょう、
私は少し嘘をついた:
私は彼女を口説きに行った、
"私が最初に言うでしょう。
暗い北から、
サリオラの金額で、
人を食べる代わりに、
オスのシンカー"
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
アニッキ・グッドマインズ
夜の少女、黄昏の乙女、
彼女が本当の死を知ったとき
偽りなく、着実に、
濯ぎもせずにベールを脱ぎ捨てた、
裸で
広い桟橋で、
階段の赤。
彼は着ていた衣服に手を添えた、
彼女のスカートを手に集めた、
そしてそこから彼は恥をかくことができた、
彼はすぐに走らなければならなかった;
鍛冶屋の家に来た、
そして彼自身が店に入った。
それがセッポ・イルマリネンだった、
彼は年老いた老人だった、
彼は大金を偽造した、
そして希望に満ちた希望から..、
自分の肘で
...彼は警官を肩に担いでいた。
そしてアニーはドアにやってきた、
そして、汝をそう名付けた:
「兄弟、セッポ・イルマリネン、
肘から肘、そして鍛冶屋!
タオはリングを鳴らす、
"そして、リングはすべて一列に並んでいた。
2つまたは3つのイヤリング、
私は真っ先に知るだろう...、
だから私は真のものに言う、
偽りの、偽りのない、確かな!"
とセッポ・イルマリネンは言った:
"あなたが良いニュースを言うとき、
シャトルを作るよ、
指輪をあげよう、指輪をあげよう、指輪をあげよう、指輪をあげよう、
君の胸に十字架を刻もう、
私はあなたの頭を癒す;
汝は悪口を言うべし、
古代のものを壊してやる、
汝の頭に火をつけよう、
汝の胸に十字架をつけ、我がアヒオンの下を駆ける。
アニッキ、私のグッドネーム、
そして彼女はそれを言葉にした:
「セッポ・イルマリネンよ!
私の妻を思い出すだろう、
他に誰と婚約した?
汝は汝の妻になるよう私に警告した!
「汝はまだ手を叩いている、
愚か者め、愚か者め、愚か者め。
汝は夏の馬に靴を履かせる、
汝は冬の鉄を作る、
汝は夜のために籠を用意する、
あなたはまだ手を叩いている。
ラムに行く
北極に到達する:
すでに今、狡猾な歯は狡猾である、
より高度な最初にしなければならない、
汝自身のものを取れ、
彼らはあなたの恵みを取る、
...あなたは2年間見てきた、
汝の3年間の求愛。
すでに去ったヴァイナモイネン
青い海の背中で
コカの金色の模様に
真鍮の櫂の上で
北の闇
"サリオラハ、サマハン・サリオラハ"
鍛冶屋の痛みにトゥンキヘ、
鉄の男には重い時間:
彼のペンチは渇きに刺さった、
彼の手からハンマーが消えた。
セッポ・イルマリネンは言った:
「妹のアニッキ!
シャトルを鍛えよう、
私は指輪をもろくする、
2つ、3つ、イヤリング、
「六弦六帯のジェスターを贈ろう。
金属製の檻を温めて、
# "泥の風呂を作ってくれ
細かいチョップで、
小さなペンチで
その中に小さなトナカイを入れる、
♪灰汁と灰汁油で
そこで頭を洗う、
真っ白な袖
脈打つインパルスの、
冬の運命の!"
お人好しのアニッキ
サロンはサウナを暖め
風に折りたたまれた白い木々と
雷鳴が轟く。
急流の石が集まった、
そして火を熾した、
ヴェート愛の泉から、
スイカズラの干し草から。
ヒキガエルのつま先を折る、
彼の好きなアンチテーゼの葉から、
金属石の鼻で
金属石の鼻から
彼はバターミルクでトナカイを作った、
心のこもった石鹸、
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
石けんのきらめき
きらきらと、スプレーのように、
新郎のヘッドウォッシャー、
体を洗う。
セッポ・イルマリネン
歳の鍛冶場、
新郎の頭を洗うために、水しぶきのような輝きを放ちながら、ターペーを編んだ、
ヘッドパンツが癒してくれた
カイリーの一人が..、
サウナが来たとき;
二人は少女の手を握った。
少女はそれを言葉にした:
"すでに今、サウナ私は混乱を作っていた、
池を温めたんだ、
私は答えを用意していた、
私はお気に入りの答えを振った。
私はお風呂に入ります、閣下、あなたの胸から、
汝の力から水を注ぐ、
リネンで頭を洗う、
汝の目は雪のようだ。
そのために、セッポ・イルマリネンは
あなたは自分の風呂に入った
汝自身を水に浸せ、
クジラは白く
目を洗った、
彼の目尻に花が咲いた、
卵のような首、
そして茎全体が白くなった。
サウナから鞘に入って出てきた、
- よそ者としてやってきた、
彼女の顔は美しかった、
頬骨は赤い。
そして、そこから彼女は言葉にした:
「アンニッキ、妹よ!
私服のシャツを持ってきて、
地味な服を着なさい、
それで私は茎を準備する
......終わったら、恋人になる!"
アニッキの良い名前
# トイップ'はパイアンの平服の女だ。
汗をかかないヒッピーのために、
裸の肌のために;
かわいそうに、
雌豚が縫ったもの、
無感覚な者の脇腹に
無感情な人の骨に。
それが靴下を溶かす、
雌豚の子宮によって編まれる、
糸のない足のために、
骨のないふくらはぎに;
そして、そのためにふさわしい靴を、
ドイツのブーツ、ドイツのブーツ、ドイツのブーツ
靴下の靴下に、
母の針がない。
青いハルヤカンを手に入れた、
レバーの毛の下、
青い無地のパイアンの上に、
それはまるで脳のようだ;
とスパー毛、
四つん這いになって
その上に青いハルヤカ、
それは新しいものだ;
千差万別の新しい毛皮、
私は最も美しく飾られた、
青いハルヤカンの上に、四つんばいになって、
血で巻かれた;
とガードル、
そしてマントには金の本、
...母胎と織り成す、
...そしてレジ係の頭のように響く;
そのために、帳簿係は
金の指ぬきで、
ラップランドの子供たちのラスである、
妖精の手のために;
そして、直立者の兜...
金のカッターに、
大きなものが買った
花婿に。
このために、セッポ・イルマリネンは
既製品の衣服
その衣装と装飾品は
彼は奴隷に言った:
"野生の子馬を
「本の入ったバスケットに
戦車に乗る、
北へ行くのだ!」。
奴隷は言葉にした:
"6頭の種馬がいる
麦とオートミールのために。
どれにしようかな?
セッポ・イルマリネンが言った:
「一番いい馬を選びなさい:
仔馬を馬具に入れろ
茶色のレエンを前に!
6人のヒルビリーを乗せろ
7つのサイン・トーン
雄羊に連れて行く、
ライチョウの上に
美女たちが眺めるように、
インピエットを賞賛させるために!
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
熊の衣を着て
私の頭の上に
もう一着、タラの衣を持って来い。
本の入った籠を覆うために。
最下層の奴隷よ
金のある雇い人は
そして仔馬に馬具をつける、
褐色のレエンの前へ。
6人のヒルビリーが働かされた、
7本の筋
スタンプを押すために
"そして貧乏人のヨモギ...
彼はそこに熊の俵を運んだ
主人を座らせるために、
トイップはもうひとつ、タラの縄を
本の入ったバスケットのカバーのために。
セッポ・イルマリネン自身、
年季の入ったコート、
彼は雷に祈った、
パウアネッタは拝んだ:
おじいさん、新しい雪が降りますように」、
セッポ・イルマリネン自身が囁いた、
私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、私は雪を摘む、
口笛は吹かないぞ!"
「おじいちゃん、また雪を降らせて、
上質のウイスキーを投げる;
それはヒースの茎を覆った、
地面からベリーの茎を覆い隠した。
セッポ・イルマリネンについて
鉄のトラックに座ろう;
一言で言えば、そこだ、
そこに一句:
「さあ、幸運よ、私の方角へ、
神は私の憩いの場!
幸運は手綱を曲げない、
神はそりを壊さない。
彼は手綱を取った、
私は糸をもう一方に投げた、
手綱を馬具から投げ捨てた、
彼はそう言った:
「さあ、さあ、ヒバリよ、行こう、
リネンブラシ、行くぞ!"
ツノがある、ツノがある、ツノがある」。
海の砂ブラシ、
"シマサワラの側へ。
テントウムシの肩に乗って。
海岸はガタガタと音を立て
渚の砂は、きびきびと:
目には涙、
海はパルマヒにとってアスパラガスだった。
彼はある日も運転し、また別の日も運転した、
やがて彼は3日目を運転した;
3日目に。
そしてヴェイナモイスを驚かせた。
その言葉はかぎ針編みされたので、汝と名付けられた、
"ヴァイナモイネンよ:
「古いVäinämöinen!
私たちは溶融和解を行います、
彼は私たちの最も論争の婚約者である場合、
私たちは喧嘩せずに結婚します:
彼女を取るために人々のためではありません、
"しかし、もし私たちが彼に敵意を抱いているのなら..."
ヴェイナモイネンは言った:
"私は甘い和解をする:
...どんな女性もあなたを手に入れることはできない、
「人の心に反する。
彼女に、乙女を与えること、
お好きなように、
...憧れなく、
...1週間の怒りに耐えることなく"
二人はそこからエルを追い出した。
...そして、二人の旅も:
帆は走り、岸は走った、
オロは走り、大地はとどまった。
少し時間が過ぎた、
少女ははしゃいだ。
魚犬も吠えた、
城の錠が揺れた
暗い北の大地で、
サリオラのサンガで;
最初はもっと静かに忍び寄った、
そして、より珍しい場所から、彼はうなり声を上げた。
東屋に尾を引いて、
尻尾を地面につけて。
北の領主は言った:
「さあ、お嬢さん、見てください、
魚犬は吠えた、
"猟犬の蹄が滑った!"
ティッティは上手に答えた:
「いいえ、お父様、見ません:
見てごらん、素晴らしい小屋だよ、
大群は圧巻だ、
"厚いパスポートを挽く。
小麦粉はふるいにかけるほど細かい;
パシは厚く、小麦粉は細かく、
"挽き手は少数であろう"
"城の汗はそっと吠えた、
そして、めったに露が壊れない。
北の領主は言った:
"さあ、女中、見てみよう、
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
なんて吠えるしゃっくり、
お城のルッパが孵った!」。
牝犬はそれを言葉にした:
「いやだ、いやだ、いやだ、いやだ、いやだ:
ペールは偉大な餌食だ、
うなるようなパフォーマンス、
厚いパンを焼く、
生地は捏ねるもの;
パンは厚く、小麦粉は小さい、
パン職人は数が少ない。"
北の主人は言った:
"少なくとも女たちは急いでいる、
いつも娘たちのために働く、
土手で焼くと
1年後には
少年よ、行って見なさい。
少年はすべてを語った:
「私は見ない。
斧は鈍いものだ、
太い丸太を切り
切りたい大きな山、
「立派な丸太だ。
大きな山、立派な丸太、
"薪割りは小さい"
城の薪割り機はいつも吠えていた、
城の錠前がしゃっくりをした、
"残酷な私生児は祝った、
島の守衛は文句を言った
...船尾をフィールドに押し込む、
その尻尾は振られた。
北の領主は言った:
"ホールは嘘を吠えることはありません、
狂人は職がないわけではない、
...それは角に揺れることはありません。"
彼は自分の目で確かめに行った。
私は中庭から一歩踏み出した。
相続の現場へ
「タインマ・タンフへ。
犬の口を見た、
彼は鼻の下を見た
風が吹いていた、
テントウムシの肩に。
すでに彼は真のものを見た、
魚犬が吠えた、
大地のバリウムが印象的だった、
プードルの尾が転がった:
赤いヴェノは
背中のレンメン湾、
本の虫の吠え声は
陸側のシマサロ。
北の主人自身
すぐに宿に向かった、
エイジャックス号の屋根の下;
汝の名前について、かぎ針編みの言葉:
「すでに客は来ていた
青い海の岸辺で
そして、あなたは本棚と一緒に行く...
シマサロのあちら側で
"このレンメン湾側で一番大きな船で沈もう
レンメン湾のこちら側だ」。
北の女は言った:
「どこでくじを引こうか?
来客の?
ああ、私の小さな赤ちゃん!
ローワンの木を火にかける、
勇敢な白の木!
血を流すとき
その時、戦争が起こるだろう;
水が流れるとき、
私たちはいつも平和に暮らそう」。
底辺のメイド、小さなスズメ、
姐さんはおとなしく、おとなしく、命令する、
"ナナカマドの木に火がつく
"木はシーツのように白い
鳥に血が混じっている、
血も水もない:
彼女は水を流しに出かけた、
そして薪に火をつけた。
沼は泥沼から這い出した、
マントの下の老婆:
「水が流れている時の木、
「カエルが水の中にいるとき..、
その時、来客がある、
偉大な花婿である"
北の女主人、
北の女中、北の娘
そしてすぐに庭から出るのだ、
"マナーハウスに行こう
背中に目をやりながら
北の女中、北の娘、北の女主人から...
そこから見えた
...航海に新しい一口..、
蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の蹄鉄の
背中にはレンメン湾;
サメは日向ぼっこをしていた、
帆の赤い方へ;
櫂の真鍮の上に
パドルの真鍮に。
彼は走るオオルリを見た、
転がるそりは赤かった、
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
賞賛に値する本の数々
シマサロの陸側、
もみの木と金色のコーン
咲き乱れる
七筋の
草の上で歌う
青々としたそりを背にした男、
手綱には男性。
北の婦人は言った、
彼は自分でそう発音し、そう名付けた:
"お好きなほうへどうぞ、
彼らが私のところに来たら
永遠の友、
"わき腹のある鶏?
"サメによって来た彼は誰ですか、
一番赤く染まる金星...
背中のレンメン湾、
ヴァイナモイネンだ:
命を乗せて、
財宝を積んで。
「カゴの中で運転していたのは誰だ?
色とりどりの輝きで
この地のシマサロ、
セッポ・イルマリネンだ:
空虚な嘘をもたらす、
私は弾丸の収穫を得るだろう。
「アソコがあればいいのに
シモのパイント、シモのパイント、
2つの耳で運ぶ;
彼の手にパイントを置く、
行ったら喜ぶよ!
ヴァイノルカじいちゃんに渡しなさい、
鷹に幸いをもたらすように、
宝物を乗せて
彼女は北の国から来た美しい娘だ、
彼女はそう言うかもしれない:
「ああ、マンモスだ、
母よ、私の推進者よ!
私は役柄のために行くつもりはない。
そして男の喜びのためではない、
私は眉のために行く、
すべての茎の美しさに。
そして、私は前に女性を持つことはありません。
私は命のために売られることはない;
淑女は空気を与える。
鍛冶屋の鍛冶屋に、
彼女はシャンプーを偽造したとき、
"彼女は本の表紙を舐めたことがない"
北の女主人は言った:
"ああ、羊の皮の子供!
あなたはイルマールへ鍛冶屋へ、
"ワックスを塗った頭
セポの娼婦を流すために、
"セッポの頭を洗うために!"
彼女は女の子だ、彼女は女の子だ、彼女は女の子だ
そして、かぎ針編みの単語、それが君の名前だ:
「ヴェイノルカじいさんのところへは行かない、
古代のスズメのために..:
昔のトラブルがやってくる、
......年をとるのはかわいそうだ"
ヴェイナモイネン爺さん
老人の家には行かない。
彼は財布の赤を追い出した、
「アイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウンのアイダーダウン
鋼鉄のローラーの上で、
鉄の鯨船に
鞘に収まった、
流木の屋根の下で。
そしてそこで床から朗読した、
ドアの口から、垂木の下から、
そしてそこで、一言で、ドアが言った、
"と、そこで、フレーズとともに、彼は発音した:
「お嬢さん、私のところに来てくれませんか?
永遠の友よ、
あなたの膝の高さの配偶者になるために、
ニワトリを小脇に抱えて
「北の美しい乙女でさえ
「あなたは私の妻になります」と彼女は言った:
「ビーナスを彫ったか
それとも大きな船を造ったのか?
私の回転する腕のパン粉から、
私の淡い破片の?"
とヴェイナモイネン老人は言った、
と言い残し、逃げ去った:
"私はすでに良い船を造った、
私は鹿肉を彫った、
風の中で気丈な人。
反対側の泥棒は
波間を航海する、
水面が交錯する背中とともに:
とバブルに湧き上がる
風の中、風の中
北の海を渡る、
そして漆塗りの頭の波。
北の国から美しい娘を連れてこい
その言葉はあなたの名前の周りにかぎ針編みされています:
"海の男には感謝しない、
...波打ち際の男の..:
海上の風は心を奪う、
脳を壊すクズリ。
《《《次は701行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
そして、私はそうしないと思う、
私はあなたのもとには行かない。
永遠の友よ
小脇にニワトリを抱えて
あなたの種を撒くために、
ダフ屋"

〜〜
第19詩  ☆次は下記〈リンク〉で紹介☆
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その19「第19詩」




〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり




〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



   

この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?