見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その15「第15詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》  第14詩      
《Viidestoista runo》  第15詩
《Kuudestoista runo》第16詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Viidestoista runo》 第15詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全650行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Viidestoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Äiti lieto Lemminkäisen
aina koissa arvelevi:
"Minne on saanut Lemminkäinen,
kunne Kaukoni kaonnut,
kun ei kuulu jo tulevan
matkoiltansa maailmassa?"
Ei tieä emo poloinen
eikä kantaja katala,
missä liikkuvi lihansa,
vierevi oma verensä,
kävikö käpymäkeä,
kanervaista kangasmaata,
vai meni meren selällä,
lakkipäillä lainehilla,
vaiko suuressa soassa,
kapinassa kauheassa,
joss' on verta säärivarsi,
polven korkeus punaista.
Kyllikki, korea nainen,
katseleikse, käänteleikse
koissa lieto Lemminkäisen,
Kaukomielen kartanossa.
Katsoi illalla sukoa,
huomenella harjoansa;
niin päivänä muutamana,
huomenna moniahana
jo veri suasta vuoti,
hurme harjasta norahti.
Kyllikki, korea nainen,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo nyt on mennyt mies minulta,
kaunis Kaukoni kaonnut
matkoille majattomille,
teille tietämättömille:
veri jo vuotavi suasta,
hurme harjasta noruvi!"
Siitä äiti Lemminkäisen
itse katsovi sukoa;
itse itkulle apeutui:
"Voi, poloisen, päiviäni,
angervoisen, aikojani!
Jo nyt on poikani, poloisen,
jopa, laiton, lapsueni
saanut päiville pahoille!
Tuho on poikoa pätöistä,
hukka lieto Lemminkäistä:
jo suka verin valuvi,
harja hurmehin noruvi!"
Kourin helmansa kokosi,
käsivarsin vaattehensa.
Pian juoksi matkan pitkän,
sekä juoksi jotta joutui:
mäet mätkyi mennessänsä,
norot nousi, vaarat vaipui,
ylähäiset maat aleni,
alahaiset maat yleni.
Tuli Pohjolan tuville.
Kysytteli poikoansa,
kysytteli, lausutteli:
"Oi sie Pohjolan emäntä!
Kunne saatoit Lemminkäisen,
minne poikani menetit?"
Louhi, Pohjolan emäntä,
tuop' on tuohon vastaeli:
"Enpä tieä poikoasi,
kunne kulki ja katosi.
Istutin oron rekehen,
korjahan kovan tulisen;
oisko uhkuhun uponnut,
meren jäälle jähmettynyt
vai saanut sutosen suuhun,
karhun kauhean kitahan?"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Jo vainen valehtelitki!
Susi ei syö minun sukua,
karhu ei kaa'a Lemminkäistä:
sormin sortavi sutoset,
käsin karhut kaatelevi.
Kunp' on et sanone tuota,
kunne saatoit Lemminkäisen,
rikon uksen uuen riihen,
taitan sampuen sarahat."
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Syötin miehen syöneheksi,
juotin miehen juoneheksi,
apatin alanenäksi;
istutin venon perähän,
laitoin kosket laskemahan.
Enkä tuota tunnekana,
kunne sai katala raukka,
koskihinko kuohuvihin,
virtoihin vipajavihin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Jo vainen valehtelitki!
Sano tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä,
kunne saatoit Lemminkäisen,
kaotit kalevalaisen,
taikka surmasi tulevi,
kuolemasi kohtoavi!"
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Jospa jo sanon toenki:
panin hirvet hiihtämähän,
jalopeurat jaksamahan,
ruunat suuret suistamahan,
varsat valjastuttamahan;
laitoin joutsenen hakuhun,
pyhän linnun pyyäntähän.
Nyt en tuota tunnekana,
mi on tullunna tuhoksi,
esteheksi ennättännä,
kun ei kuulu jo tulevan
morsianta pyytämähän,
tyttöä anelemahan."
Emo etsi eksynyttä,
kaonnutta kaipoavi.
Juoksi suuret suot sutena,
kulki korvet kontiona,
ve'et saukkona samosi,
maat käveli mauriaisna,
neuliaisna niemen reunat,
jäniksenä järven rannat.
Kivet syrjähän sytäsi,
kannot käänti kallellehen,
risut siirti tien sivuhun,
haot potki portahiksi.
Viikon etsi eksynyttä,
viikon etsi, eipä löyä.
Kysyi puilta poikoansa,
kaipasi kaonnuttansa.
Puu puheli, honka huokui,
tammi taiten vastaeli:
"On huolta itsestäniki
huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu,
pantu päiville pahoille:
pinopuiksi pilkkumahan,
haloiksi hakattamahan,
riutumahan riihipuiksi,
kaskipuiksi kaatumahan."
Viikon etsi eksynyttä,
viikon etsi eikä löyä.
Tiehyt vastahan tulevi;
niin tielle kumarteleikse:
"Oi tiehyt, Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani,
hope'ista sauvoani?"
Tiehyt taiten vastaeli
sekä lausui ja pakisi:
"On huolta itsestäniki
huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu,
pantu päiville pahoille:
joka koiran juostavaksi,
ratsahan ajeltavaksi,
kovan kengän käytäväksi,
kannan karskuteltavaksi."
Viikon etsi eksynyttä,
viikon etsi, eipä löyä.
Kuuhut vastahan tulevi;
niin kuulle kumarteleikse:
"Kuu kulta, Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani,
hope'ista sauvoani?"
Tuo kuuhut, Jumalan luoma,
taiten kyllä vastaeli:
"On huolta itsestäniki
huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu,
pantu päiville pahoille:
yksin öitä kulkemahan,
pakkasella paistamahan,
talvet tarkoin valvomahan,
kesäksi katoamahan."
Viikon etsi eksynyttä,
viikon etsi eikä löyä.
Päivyt vastahan tulevi;
päivälle kumarteleikse:
"Oi päivyt, Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poikoani,
kullaista omenatani,
hope'ista sauvoani?"
Jopa päivyt jonki tiesi,
arvaeli aurinkoinen:
"Jo on poikasi, poloisen,
kaotettu, kuoletettu
Tuonen mustahan jokehen,
Manalan ikivetehen:
mennyt koskia kolisten,
myötävirtoja vilisten
tuonne Tuonelan perille,
Manalan alantehille."
Siitä äiti Lemminkäisen
itse itkulle hyräytyi.
Meni seppojen pajahan:
"Oi sie seppo Ilmarinen!
Taoit ennen, taoit eilen,
taopa tänäki päänä!
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Varta vaskinen harava,
piitä piihin rautaisihin;
piit tao satoa syltä,
varsi viittä valmistellos!"
Se on seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
vartti vaskisen haravan,
piitti piillä rautaisilla;
piit takoi satoa syltä,
varren viittä valmisteli.
Itse äiti Lemminkäisen
saapi rautaisen haravan,
lenti Tuonelan joelle.
Päiveä rukoelevi:
"Oi päivyt, Jumalan luoma,
luoma Luojan valkeamme!
Paista hetki heltehesti,
toinen himmesti hiosta,
kolmansi koko terältä:
nukuttele nuiva kansa,
väsytä väki Manalan,
Tuonen valta vaivuttele!"
Tuo päivyt, Jumalan luoma,
luoma Luojan aurinkoinen,
lenti koivun konkelolle,
lepän lengolle lehahti.
Paistoi hetken heltehesti,
toisen himmesti hiosti,
kolmannen koko terältä:
nukutteli nuivan joukon,
väsytti väen Manalan,
nuoret miehet miekoillehen,
vanhat vasten sauvojansa,
keski-iän keihä'ille.
Siitä lenti lepsahutti
päälle taivahan tasaisen
entisellensä sijalle,
majallensa muinaiselle.
Siitä äiti Lemminkäisen
otti rautaisen haravan;
haravoipi poikoansa
koskesta kohisevasta,
virrasta vilisevästä.
Haravoipi eikä löyä.
Siitä siirtihen alemma:
meni myötänsä merehen,
sukkarihmasta sulahan,
vyötäröistä veen sisähän.
Haravoipi poikoansa
pitkin Tuonelan jokea,
vetelevi vastavirran.
Veti kerran, tuosta toisen:
saapi paian poikoansa,
paian mieliksi pahoiksi;
veti vielä kerran toisen:
sai sukat, hatun tapasi,
sukat suureksi suruksi,
hatun mieliharmiksensa.
Astui siitäkin alemma,
Manalan alantehelle.
Veti kerran pitkin vettä,
kerran toisen poikki vettä,
kolmannen vitahan vettä.
Kerrallapa kolmannella
elotukku sai etehen
haravahan rautaisehen.
Elotukku ei se ollut:
olipa lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
puuttunut haravan piihin
sormesta nimettömästä,
vasemmasta varpahasta.
Nousi lieto Lemminkäinen,
kohosi Kalevan poika
haravassa vaskisessa
päälle selvien vesien;
vaan oli pikkuista vajalla:
yhtä kättä, puolta päätä,
paljo muita muskuloita,
siihen henkeä lisäksi.
Emo tuossa arvelevi,
itse itkien sanovi:
"Vieläkö tästä mies tulisi,
uros uusi toimeaisi?"
Päätyi korppi kuulemahan.
Tuop' on tuohon vastoavi:
"Ei ole miestä mennehessä
eikä tuiki tullehessa:
jo silt' on siika silmät syönyt,
hauki hartiat halaisnut.
Sie päästä merehen miestä,
työnnä Tuonelan jokehen!
Ehkä turskaksi tulisi,
valahaksi vahvistuisi."
Tuop' on äiti Lemminkäisen
eipä työnnä poikoansa.
Vetelevi vielä kerran
haravalla vaskisella
pitkin Tuonelan jokea,
sekä pitkin jotta poikki:
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
saapi kättä, saapi päätä,
saapi puolen selkäluuta,
toisen puolen kylkiluuta,
monta muuta muskulata.
Niistä poikoa rakenti,
laati lieto Lemminkäistä.
Liitteli lihat lihoihin,
luut on luihin luikahutti,
jäsenet jäsenihinsä,
suonet suonten sortumihin.
Itse suonia siteli,
päitä suonten solmieli,
suonilankoa lukevi
sanoen sanalla tuolla:
"Sorea on suonten vaimo
Suonetar, sorea vaimo,
soma suonten kehreäjä
sorealla kehrinpuulla,
vaskisella värttinällä,
rautaisella rattahalla!
Tule tänne tarvittaissa,
käy tänne kutsuttaessa,
suonisykkyrä sylissä,
kalvokääri kainalossa
suonia sitelemähän,
päitä suonten solmimahan
haavoissa halennehissa,
rei'issä revennehissä!
"Kun ei tuosta kyllin liene,
onp' on impi ilman päällä
venehellä vaskisella,
purrella punaperällä.
Tule, impi, ilman päältä,
neiti, taivahan navalta!
Soua suonista venettä,
jäsenistä järkyttele,
soua luun lomia myöten,
jäsenten rakoja myöten!
"Sijallensa suonet laita,
asemellensa aseta:
suutatusten suuret suonet,
valtasuonet vastatusten,
limitysten liutasuonet,
pienet suonet pääksytysten!
"Siit' ota utuinen neula,
sulkkuniitti neulan päässä!
Ompele utuisin neuloin,
tinaneuloin tikkaele,
päitä suonten solmiele,
silkkinauhoilla sitele!
"Kun ei tuosta kyllä liene
itse ilmoinen jumala,
valjastele varsojasi,
rakentele ratsujasi!
Aja kirjakorjinesi
läpi luun, läpi jäsenen,
läpi liikkumalihojen,
läpi suonten soljuvaisten!
Liitä luu lihoa myöten,
suoni suonen päätä myöten,
luo hopea luun lomahan,
kulta suonen sortumahan!
"Mist' on kalvo katkennunna,
siihen kalvo kasvattele,
mistä suonta sortununna,
siihen suonta solmiele,
kusta verta veihlähtännä,
siihen verta vierettele;
kusta luu luhoksi mennyt,
siihen luuta luikahuta,
kusta liikkunna lihoa,
siihen liittele lihoa,
sijallensa siunaele,
asemellensa aseta:
luu luuhun, liha liha'an,
jäsenet jäsenihinsä!"
Sillä äiti Lemminkäisen
loi miehen, uron sukesi
entisillehen eloille,
muinaisille muo'oillensa.
Sai suonet lukeneheksi,
päät suonten si'elleheksi,
ei miestä sanalliseksi,
lasta lausehelliseksi.
Siitä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"Mistä nyt voie saatanehe,
simatilkka tuotanehe,
jolla voian voipunutta,
pahoin-tullutta parannan,
jotta mies sanoille saisi,
vierähtäisi virsillehen?
"Mehiläinen, meiän lintu,
metsän kukkien kuningas!
Lähe nyt mettä noutamahan,
simoa tavottamahan
mieluisasta Metsolasta,
tarkasta Tapiolasta,
monen kukkasen kuvusta,
monen heinän helpehestä
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
kipehille voitehiksi,
pahoille parantehiksi!"
Mehiläinen, liukas lintu,
jopa lenti löyhäytti
mieluisahan Metsolahan,
tarkkahan Tapiolahan.
Nokki kukkia keolta,
keitti mettä kielellänsä
kuuen kukkasen nenästä,
sa'an heinän helpehestä.
Niin tulla tuhuttelevi,
käyä käärämöittelevi,
kaikki siipensä simassa,
sulkansa sulassa meessä.
Itse äiti Lemminkäisen
otti noita voitehia,
niillä voiti voipunutta,
pahoin-tullutta paranti:
ei tullut apua noista,
saanut miehelle sanoja.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Mehiläinen, lintuseni!
Lennä tuonne toisialle,
ylitse meren yheksän
saarehen selällisehen,
metisehen manterehen,
Tuurin uutehen tupahan,
Palvoisen laettomahan!
Siell' on mettä mieluhista,
siellä voietta hyveä,
joka suonihin sopivi,
jäsenihin kelpoavi.
Tuop' on niitä voitehia,
kanna niitä katsehia
vian päälle pannakseni,
vammoille valellakseni!"
Mehiläinen, mies kepeä,
taasen lenti liihytteli
ylitse meren yheksän,
meri-puolen kymmenettä.
Lenti päivän, lenti toisen,
lenti kohta kolmannenki,
ruokosella istumatta,
lehellä levähtämättä,
saarehen selällisehen,
metisehen manterehen,
korvalle tulisen kosken,
pyhän virran pyörtehelle.
Siellä mettä keitettihin,
rasvoja rakennettihin,
pikkuisissa pottiloissa,
kaunoisissa kattiloissa,
peukalon mahuttavissa,
sormenpään sovittavissa.
Mehiläinen, mies kepeä,
saip' on niitä voitehia.
Vähän aikoa kuluvi,
pikkuisen pirahtelevi:
jo tulla turahtelevi,
saa'a saaveroittelevi,
kuusi kuppia sylissä,
seitsemän selän takana,
ne on täynnä voitehia,
täynnä rasvoja hyviä.
Itse äiti Lemminkäisen
voiti noilla voitehilla,
yheksillä voitehilla,
kaheksilla katsehilla:
ei vielä apua saanut,
tok' ei tuostana tavannut.
Niin sanoi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Mehiläinen, ilman lintu!
Lennä tuonne kolmas kerta
ylähäksi taivosehen,
päälle taivosen yheksän!
Siell' on viljalta simoa,
siellä mettä mielin määrin,
joilla ennen Luoja loitsi,
puheli puhas Jumala,
voiti Luoja lapsiansa
pahan vallan vammaksissa.
Kasta siipesi simassa,
sulkasi sulassa meessä,
tuo simoa siivessäsi,
kanna mettä kaapussasi
kipehille voitehiksi,
vammoille valantehiksi!"
Mehiläinen, mielilintu,
hänpä tuon sanoiksi saatti:
"Mitenkä mä sinne pääsen,
minä mies vähäväkinen!"
"Hyvä on sinne päästäksesi,
kaunis kaapsahellaksesi:
yli kuun, alatse päivän,
toivon tähtien välitse.
Lennät päivän löyhyttelet
kuutamoisen kulmaluille,
siitä toisen siuottelet
otavaisen olkapäille,
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
kolmannen kohotteleihet
seitsentähtisen selälle;
siit' on matkoa palanen,
pikkarainen piiramata
perille pyhän Jumalan,
asunnoille autuahan."
Mehiläinen maasta nousi,
simasiipi mättähältä;
jopa lenti löyhytteli,
pienin siivin siuotteli.
Lenti kuun keheä myöten,
päivän päärmettä samosi,
otavaisten olkapäitse,
seitsentähtyen selitse:
lenti Luojan kellarihin,
kamarihin kaikkivallan.
Siellä voietta tehä'än,
rasvoja rakennetahan
hope'isissa paoissa,
kultaisissa kattiloissa:
mettä kiehui keskimaissa,
laioilla suloa voita,
simoa suvinenässä,
päässä pohja rasvasia.
Mehiläinen, ilman lintu,
sai siitä simoja kyllin,
metosia mielin määrin.
Oli aikoa vähäinen:
jo tulla tuhuttelevi,
saa'a käärähyttelevi
sata sarvea sylissä,
tuhat muuta muhkurata;
missä mettä, kussa vettä,
kussa voietta parasta.
Siitä äiti Lemminkäisen
otti suuhunsa omahan,
noita koitti kielellänsä,
hyvin maistoi mielellänsä:
"Nämät on niitä voitehia,
kaikkivallan katsehia,
joillapa Jumala voiti,
Luoja vammoja valeli."
Siitä voiti voipunutta,
pahoin-tullutta paranti.
Voiti luun lomia myöten,
jäsenten rakoja myöten,
voiti alta, voiti päältä,
kerran keskeä sivalti.
Siitä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui ja pakisi:
"Nouse pois makoamasta,
ylene uneksimasta
näiltä paikoilta pahoilta,
kovan onnen vuotehelta!"
Nousi mies makoamasta,
heräsi uneksimasta.
Jop' on saattavi sanoa,
itse kielin kertoella:
"Viikon, utra, uinaelin,
kauan, malkio, makasin!
Makasin unen makean,
sikeäisen siuvattelin."
Sanoi äiti Lemminkäisen,
itse lausui ja pakisi:
"Oisit maannut kauemminki,
vielä viikomman venynyt
ilman äitittä pahatta,
katalatta kantajatta.
"Sano nyt, poikani poloinen,
kerro korvin kuullakseni:
mi sinun Manalle saattoi,
työnti Tuonelan jokehen?"
Sanoi lieto Lemminkäinen,
vastaeli äitillensä:
"Märkähattu karjanpaimen,
Untamolan umpisilmä,
se minun Manalle saattoi,
työnti Tuonelan jokehen.
Vesikyyn ve'estä nosti,
lapokyyn on lainehesta
vasten vaivaista minua;
enkä tuota tiennytkänä,
en tiennyt vesun vihoa,
umpiputken ailuhia."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Voipa miestä mieletöintä!
Kehuit noiat noituvasi,
lappalaiset laulavasi:
et tieä vesun vihoa,
umpiputken ailuhia!
Veestä on vesusen synty,
umpiputken lainehista,
allin aivoista hyvistä,
meripääskyn pään sisästä.
Sylki Syöjätär vesille,
laski laatan lainehille;
vesi sen pitkäksi venytti,
päivä paistoi pehmeäksi.
Siitä tuuli tuuitteli,
ve'en henki heilutteli,
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
aallot rannalle ajeli,
tyrsky maalle tyyräeli."
Siitä äiti Lemminkäisen
tuuitteli tuttuansa
entisillehen eville,
muinaisille muo'oillensa,
pikkuista paremmaksiki,
ehommaksi entistänsä.
Kysyi siitä poialtansa,
jos oli mitä vajoa.
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Viel' olen äijeä vajoa:
tuollapa syämykseni,
tuolla tuntoni makaapi
noissa Pohjan neitosissa,
kaunoisissa kassapäissä.
Homekorva Pohjan eukko
eip' on anna tyttöänsä
ilman allin ampumatta,
joutsenen osoamatta
tuosta Tuonelan joesta,
pyhän virran pyörtehestä."
Sanoi äiti Lemminkäisen,
itse lausui ja pakisi:
"Heitä herjät joutsenesi,
anna allien asua
Tuonen mustassa joessa,
palavissa pyörtehissä!
Sie lähe kotiperille
kanssa äitisi katalan!
Vielä kiitä onneasi,
julkista Jumalatasi,
kun antoi avun totisen,
vielä henkihin herätti
Tuonen tieltä tiettävältä,
Manalan majan periltä!
En minä mitänä voisi,
en mitänä itsestäni,
ilman armotta Jumalan,
toimetta totisen Luojan."
Siitä lieto Lemminkäinen
jo kohta kotia läksi
kanssa armahan emonsa,
kera valtavanhempansa.
Sinne nyt Kaukoni kaotan,
heitän lieto Lemminkäisen
virrestäni viikommaksi.
Väännän virteni välehen,
lasken laulun toisa'alle,
työnnän uuelle uralle.
〜〜
《Kuudestoista runo》 第16詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第15詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全650行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ミイラのスープ ペット
いつも蛾に当てられた:
「レンミンカイネンはどこに行ったのだろう、
私のカウコニがいなくなった時
世界の旅から
世界の旅から?"
「母も祖母もいない。
カタラの持ち主もいない、
彼女の肉体が動く場所、
自分の血を転がす、
一人の男がその道を歩いた、
ヒースのヒースの中で
または海の上を歩いた、
漆頭の波に、
あるいは大湿原に、
ひどい反乱で、
脛に血がついている、
膝の高さが赤い。
韓国の女、キルリッキ、
見て、回って、回って、回って
レンミンカイネンの蛾の中で、
遠い心の屋敷で。
夕方、靴下を見た、
朝、彼女のたてがみ;
一日か二日で、
明日は、たくさんの鳥たち。
彼の口からはすでに血が流れていた、
夕方、靴下を見た。
キルリッキ、韓国人女性、
彼女はかぎ針編みをした:
"もう、私の前から一人の男がいなくなった、
私の美しいカウコニはもういない
家なき子の旅に、
無知なあなたへ:
私の口からはすでに血が流れている、
"私はブラシから魂を失った!"
レンミンカイネンの母より
そして靴下そのものを見ろ;
私自身、感動して泣いた:
"ああ、私の愛しい人、私の日々、
アンガーヴォイセン、私の日々よ!
すでに今、私の息子はポロイストである、
私の違法な子供たちでさえ。
私は悪の日々を過ごしてきた!
破壊は悪人の息子、
私の息子、私の息子、私の息子、私の息子、私の息子!
私の息子、私の息子、私の息子、私の息子、私の息子、
最も愛らしいノルビアンのたてがみ!」。
鉤爪がスカートを集めている、
彼の衣服の腕。
すぐに長い距離を走った、
"すでに豚の血が流れていた:
"丘は唸り、彼は行った、
洪水は上昇し、危険は落ちた、
上の土地は低くなった、
低い土地は高くなった。
彼は北の鳩のところに来た。
彼は息子に尋ねた、
"北の妾よ!
「北の女主人よ!
汝がレミングを送った時、
私の息子をどこで失ったのですか?"
ルーヒー、北の女主人よ、
「答えはこうだ。
「私はあなたの息子を知りません、
彼女が姿を消したとき
私は彼のソリに種馬を仕込んだ、
"そして、彼女は燃えるような炎を作るだろう;
...もし、彼が危機に沈んでいたなら、
海の氷の上で凍っている。
あるいは、彼の口の中にミミズが入った、
熊の恐ろしい顎?
レミングの母親は言った:
「あなたは私に嘘をついた!
オオカミは私の同族を食べない、
クマは子犬を食べない:
私はオオカミを指で押した、
彼女の手で熊は倒された。
汝はそう言わなかった、
あなたが私にレミングを送ったとき、
新しいのを壊そう、
"私はシャンプーのサリーをたたみます"
北の女性は言った:
"私は男に食事を与えた、
私は男に酒を飲ませた、
「猿を猿にするために
私は船尾にストローを植えた、
私は急流を落とした。
そして、私はそれを感じない、
哀れな男がそれを手に入れたとき、
私は輝く水に触れた、
"小川と急流に"
母レミンカイネンは言った:
「あなたは私に嘘をついた!
本当のことを教えて 本当のことを教えて
最後まで嘘をつくために、
あなたがレンミンカイネンを追い払ったとき、あなたはカレワの女性を失いました、
汝は道を誤った。
さもなくば汝は殺される、
汝の死は汝が迎える!"
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
北の女主人は言った:
「私はあなたにこう言いたいのです:
私は鹿を滑らせた、
「ライオンは強くなる
「大きなオールを吹かせる。
仔馬を馬具に;
白鳥に狩りをさせた、
...そして神聖な鳥を掃くようにした。
今、私はそれを感じない、
大きな鍋やフライパンを、
私は邪魔にはならない、
来る音が聞こえない時
...花嫁に頼む、
...女の子をねだるために"
母親は迷子を探していた、
...迷子になった者を見逃すために。
狼のように大湿原を駆け抜けた、
...彼女は耳を頭の上に乗せて自分の道を進んだ..、
彼はカワウソのようだった、
ムーア人のように大地を歩いた、
沼の縁を、針のように、
湖の畔を兎のように。
彼は石を脇に押しやった、
彼は切り株を斜面に向けた、
道端の小枝を動かした、
そして枝を蹴って階段にした。
一週間、彼は失われたものを探した、
一週間探しても誰も見つからなかった。
彼は木々に息子のことを尋ねた、
彼は失ったものを失った。
木は語り、スイカズラはため息をついた、
樫の木は答えた:
「自分のことが心配だ。
あなたの息子にもかかわらず、
私は苦難のために作られているとき、
「木が、声が、声が、声が、声が、声が:
棒切れにする、
を切り刻む、
火の木にされる、
私は白樺の木のように倒れるだろう"
失われたものを探す1週間、
探しても探しても見つからない一週間。
私はすぐに戻ってきます;
道路にひれ伏す:
「道よ、神の創造物よ!
あなたは私の息子を見なかった、
私の可愛いリンゴ、
私の杖であってほしい。
道は汝によく答えた...
と口にし、逃げた:
「私は自分自身を大切に思っています。
汝の息子にもかかわらず
私が硬いものでできているとき、
そして邪悪な者の上に日を置いた:
犬が走る、
騎兵隊に剃られるために、
硬い靴の歩幅になるように、
剪定されることに耐えよう。"
一週間の迷子探し、
"一週間探しても見つからない。
月はまた来る;
そして月に頭を下げさせる:
"月よ、愛しい人よ、神の創造物!
私の息子を見なかったのか?
私の可愛いリンゴ、
私の望みは私の杖?
神の創造物である月を持ってきなさい、
と言った:
"私は自分の世話をしている
汝の息子にもかかわらず、
私は硬いものでできているとき、
その日の悪のために設定します:
一人で夜を歩く、
霜の中で焼く、
...冬を見張るために、
"夏の間、姿を消そう"
失われた者を探す1週間、
探しても探しても見つからない1週間。
その日々はまたやってくる;
そしてその日を崇拝する:
「神の創造物である日々よ!
汝、我が子を見ず、
私の黄金のリンゴ、
「私の杖に望みを託すか?
ある人は知っていた、
と晴れやかな人は推測した:
"息子よ、私の息子よ、
失われた、死んだ
それは誰にとっても黒いものだ、
マナラの永遠の命に:
急流を下った、
潮流のささやきとともに
海の果てまで、
マナラの下層民にとっては。
そして母レンミンカイネンのもとへ。
そして涙を流した。
鍛冶屋に行った:
"ああ、彼女は鍛冶屋だ、イルマリネン!
以前も昨日もそうだった、
「今日まで
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
バルタ真鍮熊手、
シリコンから鉄シリコンへ;
乙女たちの胸からの収穫、
5本の茎を準備する!"
それがセッポ・イルマリネンだ、
年季の入った鍛冶屋、
真鍮の熊手の4分の1、
...鉄と鉄で..;
メイドは地面から収穫物を鍛造した、
5匹の茎を用意したのは。
まさにレンミンカイネンの母
鉄の熊手、
彼女はトゥオネラの川に下った。
太陽に祈った:
"日、神の創造物、
創造主の白!
暑さの中で一瞬焼く、
もうひとつは、ほのかな輝きの中で、汗を流す、
汝はすべての3番目である:
疲れた民は眠れ、
マナラの民を疲れさせろ、
その力を安らかに!"
神の被造物よ、日々を生め、
創造主の晴れやかな被造物、
「白樺の骨組みの上に横たわれ、
百合の翼の上で、彼らは手を振った。
一瞬、それは熱く輝いた、
煌めく輝きの中にもうひとつ、
3つ目は、全粒粉:
そして、眠たい宿主を眠らせた、
マナラの人々は疲れた、
若者たちは剣に向かい
年寄りは彼の杖に対して、
中年の槍のために。
そして、レンティはそこから歩き出した。
天の平らに
かつての場所へ、
古代の小屋へ。
そこからレンミンカイネンの母は
鉄の熊手で
彼女は息子をかき集め
轟く急流から
急流から。
熊手の翼を、見つけることはできなかった。
そこから、彼は低く移動した:
海へ下った、
...羽のガーターから..、
腰から水へ。
息子への熊手
トゥオネラの川に沿って、
そして流れに逆らって引っ張った。
彼は一度引っ張った:
彼は息子にパイアンをつけた、
パイバを喜ばせるために、パイバを喜ばせるために、邪悪なものを喜ばせるために;
そしてもう一度、彼は別のものを引いた:
彼は靴下を手に入れ、帽子を手に入れた、
大きな悲しみに一足の靴下、
パイアンのために悪い。
そして、そこから降りた、
マナラのアランテへ。
一度、彼は水に沿って引っ張った、
一度水を渡る、
水の3番目のビタハン。
3日目...
エロツクは前に出た
鉄の蝋の熊手。
それは命綱ではなかった:
はレンミンカイネンのスープだった、
美しいロングイヤーズが
熊手の棘は欠けていた
名前のない指から、
左のつま先から。
レミングのスープは、バラ、
カレヴァの息子は
真鍮の熊手で
澄んだ水の上に;
しかし、小屋には小さなものがあった:
片手、頭半分、
他の多くの麝香牛と共に、
息がある。
母親はそう思った、
私は泣きながら言った:
「この中から男が生まれるのかしら、
"新しい雄が生計を立てるだろうか?"
カラスは結局それを聞いた。
そして、新しいものがある:
「行く男はいない
...火の中ではない
白魚はすでに彼の目を食べている、
カワカマスが肩を抱いた。
彼らは人を海に入れるだろう、
彼をトゥオネラの川に突き落とせ!
多分、彼はタラコになるだろう、
"クジラは強くなる"
トゥープ」はレンミンカイネンの母親である。
...と彼女の息子を押さない。
もう一度、真鍮の熊手で
真鍮の熊手で
トゥオネラ川に沿って、
沿っても渡っても:
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
手を取り、頭を取る、
背骨を半分取る、
肋骨の片側、
他にも多くの筋肉がある。
彼らは息子を作った、
レミングのスープを作った。
彼は肉と肉を接着した、
骨は骨に、骨は骨に、骨は骨に、
メンバーはメンバーに、
静脈は静脈の崩壊に。
まさに静脈が縛られていた、
そして静脈の頭を結びつけた、
静脈の筋は...」。
そして、そこに一言で
"痛みは静脈の妻である
"Veinetar、コレアの妻、
「静脈の相馬、静脈の紡ぎ手。
紡ぎ車と、
真鍮の紡錘で
鉄の歯車で
困ったらここに来なさい、
呼ばれたらここに来なさい、
膝には静脈の塊、
小脇に巻物を抱えて
静脈を縛る
静脈の結び目
首の傷に
涙の穴で!
"それでも足りないとき
空中に小鬼がいる
真鍮のボートで、
...そして赤熱した火かき棒で噛む。
姐さん、天のへそから、
姐さん、天のへそから
沼の舟を漕げ
...そしてメンバーを揺らせ
骨から骨へ舟を漕げ
メンバーの隙間から!
"彼女の場所に静脈を置く、
ボートを漕ぎ出せ:
大静脈の大静脈を
体幹の静脈、体幹の静脈、体幹の静脈、
リムネーションの静脈、
小さな静脈をその場所に置きなさい!
「それから木の針を取る、
針の先には羽毛のような吹き出物がある!
ウツの針で縫う、
ピューター針で縫う、
血管の端を結ぶ、
絹のリボンで縛る
「針というものがないとき
空気の神そのものだ、
汝の茎に馬具をかけよ、
汝の馬を造れ!
汝の籠の本を持って走れ
骨を通して、メンバーを通して
動きの筋肉を通して
あなたの静脈を通して!
骨と肉をつなぐ、
私の静脈の先まで、
骨の肉に銀を作り出せ、
# ♪ 金脈は落ちる ♪
「膜が破れている、
その上に膜を成長させる、
沼地が落ちるところまで、
そこに静脈を結ぶ、
小便の血、小便の血、
そこで血は転がり落ちる;
ポットホールとなった骨に小便をかける、
そこで骨と骨がぶつかる、
小便をして太らせる、
そしてその中に肉を入れる、
そして、その場所に祝福を、
その場所に置く:
骨と骨、肉と肉、
メンバーからメンバーへ!"
レミングの母のために
彼女は人を造った、肉のとげを。
過去の命のために、
太古の姿へ。
彼女は静脈を読ませた、
彼女の骨に静脈の頭、
言葉では人ではない、
子供を雄弁にするために。
それゆえ、彼はそれを言葉にした、
と彼自身が発音し、そう名付けた:
"さて、どこでバターを手に入れようか、
...彼がシマティルッカになるように..、
バターが塗られた場所で、
私は病気を治します、
人は言葉を持つことができる、
...賛美歌を作るために?
"私の鳥よ、蜂よ、
森の花の王よ!
来て、来て、私の蜜を取ってきて、
"シモを見つけるために...
可愛いメッツォーラから
タピオカをチェック
たくさんの花のイメージの
たくさんの干し草の山の恵みから
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
キペーが勝つために、
邪悪なパランテに!"
ミツバチ、滑りやすい鳥、
腹も臭い
"甘いメッツォラハンへ。
「賢いタピオカ。
棒からイラクサの花
舌でお湯を沸かした
鼻から6つの花
干し草の山から干し草。
さあ、さあ、さあ、さあ、さあ、
それを束ねて包む、
蜜蜂の巣の中に翼を広げ
羽の甘い蜜の中に。
レンミンカイネンの母が
魔女のバターを取った
その羽でバターを塗った
邪悪な、邪悪な、邪悪な、邪悪な、邪悪な、邪悪な、邪悪な
彼らには何の助けもなかった、
レミングの母親はその男にこう言った。
そして彼はそれを言葉にした:
「蜂よ、私の鳥よ!
あの世へ飛んでいけ、
9つの海を越えて
ゆりかごの島へ、
メティシェン大陸へ、
塔の新しい鞘へ、
崇拝者の邪悪な子宮!
歓喜の海がある
そこに美徳はない、
血管にふさわしいもの、
...メンバーはフィットしている...
♪バターがある
# ♪着るように着るんだ
♪私がつけよう
私が与えようとしている傷のために!」。
蜂、優雅な男、
そしてまた、羽ばたきが...。
9つの海を越えて、
海辺の10番目。
一日飛び、また一日飛び、
三度目を飛んだ、
葦の上に座らず
葉の上に休むことなく、
島の発祥地へ、
メティシェン・マンテレヘンへ、
耳に炎の激流、
聖なる流れの渦の上に。
そこで甘露は醸造された、
脂肪を蓄積するために、
小さな鍋で、
美しい鍋の中で、
親指一本分のスペースで、
指先に合うように。
蜂、蜂の男、
そしてサイップはバターを手に入れた。
少しの時間がもったいない、
ちょっとだけ鳴く:
ミツバチ、ミツバチ、ミツバチ、ミツバチ、ミツバチ、ミツバチ、ミツバチ、ミツバチ、
男、男、男、男、男、男、
膝の上に6杯、
後ろに7つ、
バターたっぷり、
良い脂肪でいっぱい。
ママ・レンミンカイネン自身が
その蝶に油を注ぐ、
9匹の蝶と
8つの目で:
しかし、助けはなかった、
すべての母親に会わなかった。
そこで彼は言った、
そして、彼はこう言った:
「蜂、蜂のいない鳥!
三度目にそこに飛ぶ
空へ、
9時の空に!
そこには一粒の穀物がある、
そこに喜びの蜜、
神の前で呪文を唱え
神は純粋に語った、
創造主は彼の子供たちに油を注いだ
邪悪な力の傷に。
汝の翼の洗礼の中で、
溶けた蜂蜜の中で、
汝の翼に滑らかさをもたらせ、
蜜をその衣に宿せ。
勝利を勝ち取るスキップのために、
汝の翼の洗礼の中で、傷ついた者のために。
蜂、喜びの鳥、
彼はそれを言葉にした:
"どうすればそこに行けるのだ、
"私は目の少ない男だ!"
"わかった、
ハチ、喜びの鳥、汝の戯れのために公正であれ:
"月の上、昼の下。
私は星の間に願っています。
あなたは昼の悪臭を飛ばす
月光の隅々まで、
そこからまた新たな種を蒔く
オタバの肩の上で
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
サードシュラッグ
七芒星の背に;
それゆえ、旅の一部である、
国境のない小さな雀
聖なる神の目的地へ、
祝福された者たちの住まいへ"
蜂は地面から立ち上がった、
巨人からのシマシピ;
悪臭の悪臭の悪臭の悪臭さえも
小さな翼で。
月の恵み、
その日の外套は苔むしていた、
オタバの肩の上で、
七本足の背中で:
彼は創造主の地下室へ降りていった、
力の部屋へ。
そこで彼は何もできなかった、
脂肪を積み上げるために。
希望に満ちた場所で
黄金の壺の中に:
中原ではお湯が沸いた、
積み重ねたバターで、
夏のイオンの中で、
脂肪の底で。
鳥のいない蜂、
シモレオンを作るには十分だった、
メトスがたっぷり。
乏しい時期があった:
すでに浪費して来た、
私はラップを持つ。
膝の上に100本の角、
1000の他の消音カタクリ;
水のあるところに、水のあるところに、
最高のバターがあるところ。
だから母レミンカイネンは
そして自分の角を口にくわえた、
魔女は舌を使った、
彼女は大喜びでそれを味わった
「これがバターだ
万能の眼差し、
神が油を注がれた、
"神は傷つけられた "と。
痛みには油を注ぐ、
...そして不吉な治療法...
"彼は骨に油を注いだ、
...部位の隙間まで、
下から油を注ぎ、上から油を注ぐ、
一度、その真ん中が鳴った。
それゆえ、彼はそれを言葉にした、
...と、彼自身が口にして逃げた...:
「汝、ベッドから出よ、
私はそれを夢見ることはありません。
これらの邪悪な場所から、
つらい幸運のベッドから!"
「ベッドから起きろ。
夢から覚めた。
ジョップ'は言うかもしれない、
...私はこの物語を語ったことがある:
「子宮よ、私は1週間眠っていた、
私は長く横になっていました!
私は甘い眠りをした、
"私は深い眠りについた"
母はペットたちに言った、
「寝た、寝た、寝た、寝た、寝た:
「汝はもっと長く眠っていた、
あと1週間はぐっすり眠れた。
...母なしで、
悪意のあるベアラなしで。
「かわいそうな息子よ、
教えてください:
汝を汝のマナに連れてきた、
...トゥオネラを川に突き落としたのか?"
と小さなレンミンカイネンは言った、
母親が答えた:
「濡れ帽子の羊飼い、
寝ぼけ眼の鈍い目、
...そして彼はそれを私のマナに持ってきた、
そしてそれをトゥオネラの川に押し込んだ。
彼は私を水から引き上げたのです」。
「シャベルは波でできている。
悩む私に対して;
私は知らなかった、
私は水際を知らなかった、
暗渠の溝から。"
レミングの母親は言った:
"ああ、あの男は馬鹿だ!
あなたは自分の魔術を自慢した、
サーミの歌を歌うことは知っていた:
あなたは水の渦の道を知らない、
...そして、パイプの汚さ!
イエスの誕生は水の中から、
掃き溜めの波のことを、
脳みその脳みその脳みその脳みその脳みその脳みその脳みその脳みそ
海の頭から。
イーターを水に吐き出す、
タイルは波の上に落ちた;
水はそれを長く伸ばした、
その日はやわらかく晴れた。
そこから風が吹いた、
水の魂が揺れた、
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
波が浜辺に打ち寄せた、
強風が大地を穏やかにした。
そこからレミングの母親は
"そして、彼はチャグチャグと走っていた...
かつてのヒレに
古代の安息の地へ、
少し良くなる、
彼女を前より良くするために。
息子に聞いた、
何かすることがあれば
レミンカイネンは言った:
「私はまだママの子供よ:
これが餌だ、
そこに私の良心がある。
北の女たちの中に、
出納係の公正な頭の中に
北のカビ耳乙女...
プールを撃たずに
一発の銃弾もなく
白鳥の姿も見えず
トゥオネラのあの川から、
神聖な川の渦から"
とレミングの母親は言った、
白鳥は淵を撃つことなく、自らこう言って逃げた:
「汝の鷺を汝の白鳥を投げよ、
盟友を住まわせよ
黒い川の中で
燃える渦の中で
彼らは家族のために家に帰る
汝の母の悪魔と共に!
まだ幸運の星に感謝する、
あなたの神を公にする、
彼女があなたに真の助けを与えた時
まだ復活
未知の道から、
マナラの幕屋の端から!
私はそれを助けることができなかった、
自分には何もない、
神の慈悲なしに、
...真の創造主の行為"
そのために私はろくでなしになる
私はすぐに家に帰る
母親の恩寵とともに、
偉大な両親とともに。
そこで私はカウコニを失う、
レンミンカイネンにスープを投げよう
私の小川から私の鎌へ
私はニヤリと笑みをこぼす
また歌を置くよ
私は新しいキャリアに邁進する。

〜〜
第16詩  ☆次は下記〈リンク〉で紹介☆
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その16「第16詩」

 
   
  
〈リンク②〉 
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり




〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?