見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その17「第17詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》  第14詩      
《Viidestoista runo》  第15詩
《Kuudestoista runo》第16詩
《Seitsemästoista runo》第17詩  
《Kahdeksastoista runo》第18詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Seitsemästoista runo》 第17詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全628行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Seitsemästoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Vaka vanha Väinämöinen,
kun ei saanunna sanoja
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista,
ain' yhä ajattelevi,
pitkin päätänsä pitävi,
mistäpä sanoja saisi,
loisi lempiluottehia.
Paimen vastahan tulevi;
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Saat tuolta sata sanoa,
tuhat virren tutkelmusta
suusta Antero Vipusen,
vatsasta varaväkevän.
Vaan se on sinne mentävätä,
polku poimeteltavata,
ei ole matkoa hyveä,
ei aivan pahintakana:
yks' on juoni juostaksesi
naisten neulojen neniä,
tuosta toinen käyäksesi
miehen miekan tutkaimia,
kolmas koikutellaksesi
uron tapparan teriä."
Vaka vanha Väinämöinen
toki mietti mennäksensä.
Painuvi sepän pajahan,
sanovi sanalla tuolla:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Taos rautaiset talukset,
tao rautarukkahiset,
paita rautainen rakenna!
Laai rautainen korento,
teräksinen tienaellos:
pane syämehen teräkset,
veä päälle melto rauta!
Lähen saamahan sanoja,
ongelmoita ottamahan
vatsasta varaväkevän,
suusta Antero Vipusen."
Se on seppo Ilmarinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Viikon on Vipunen kuollut,
kauan Antero kaonnut
vipunsa virittämästä,
ahtamasta ansatiensä;
et sieltä sanoa saane,
et sanoa puoltakana."
Vaka vanha Väinämöinen
toki läksi, ei totellut.
Astui päivän helkytteli
naisten neulojen neniä,
astui toisen torkutteli
miesten miekan tutkaimia,
kolmannenki koikutteli
uron tapparan teriä.
Itse virsikäs Vipunen,
mies vanha varaväkevä,
tuo viruvi virsinensä,
luottehinensa lojuvi;
haapa kasvoi hartioilla,
koivu kulmilla yleni,
leppä leukaluun nenässä,
pajupehko parran päällä,
otsalla oravikuusi,
havuhonka hampahilla.
Jo tulevi Väinämöinen.
Veti miekan, riitsi rauan
huotrasta huveksisesta,
vyöstä vennon-selkäisestä;
kaatoi haavan hartioilta,
koivut kulmilta kukisti,
leuoilta lepät leveät,
pajupehkot parran päältä,
otsalta oravikuuset,
havuhongat hampahilta.
Syösti rautaisen korennon
suuhun Antero Vipusen,
ikenihin irjuvihin,
leukoihin lotisevihin.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Nouse pois, inehmon orja,
maan alla makoamasta,
viikon unta ottamasta!"
Tuop' on virsikäs Vipunen
heti herkesi unesta.
Tunsi koskevan kovasti,
kipeästi kiusaisevan:
puri rautaisen korennon,
puri päältä mellon rauan;
ei tiennyt terästä purra,
ei syöä syäntä rauan.
Tuossa vanhan Väinämöisen,
suun ohella seistessänsä,
jalka toinen torkahtavi,
vasen jalka vaapahtavi
suuhun Antero Vipusen,
leukaluulle luikahutti.
Heti virsikäs Vipunen
avoi suunsa suuremmaksi,
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
leukapielensä levitti,
- nieli miehen miekkoinensa,
kulahutti kulkkuhunsa
tuon on vanhan Väinämöisen.
Siinä virsikäs Vipunen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo olen jotaki syönyt,
syönyt uuhta, syönyt vuohta,
syönyt lehmeä mahoa,
syönyt karjua sikoa:
en ole vielä mointa syönyt,
en tämän palan makuista!"
Itse vanha Väinämöinen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Jo taisi tuhoni tulla,
hätäpäivä hämmenteä
tämän hiien hinkalossa,
tämän kalman karsinassa."
Arvelee, ajattelevi,
miten olla, kuin eleä.
Veitsi on vyöllä Väinämöisen,
pää visainen veitsessänsä;
tuosta hän teki venosen,
teki tieolla venosen.
Soutelevi, luitelevi
suolen päästä suolen päähän,
souteli joka solukan,
joka supun suikerteli.
Vanha virsikäs Vipunen
ei tuosta totella ollut.
Silloin vanha Väinämöinen
löihen itsensä sepoksi,
rakentihe rautioksi;
painoi paitansa pajaksi,
hiat paian palkehiksi,
turkkinsa tuhottimeksi,
housut hormiksi rakenti,
sukat hormin suulliseksi,
polvensa alasimeksi,
vasaraksi kyynäspäänsä.
Takoa taputtelevi,
lyöä lynnähyttelevi;
takoi yön lepeämättä,
päivän pouahuttamatta
vatsassa varaväkevän,
mahtipontisen povessa.
Silloin virsikäs Vipunen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Mi sinä lienet miehiäsi
ja kuka urohiasi?
Jo olen syönyt saan urosta,
tuhonnut tuhannen miestä,
enpä liene mointa syönyt:
syet suuhuni tulevat,
kekälehet kielelleni,
rauan kuonat kulkkuhuni!
"Lähe nyt, kumma, kulkemahan,
maan paha, pakenemahan,
ennenkuin emosi etsin,
haen valtavanhempasi!
Jos sanon minä emolle,
virkan, vierin vanhemmalle,
enemp' on emolla työtä,
vaiva suuri vanhemmalla,
kun poika pahoin tekevi,
lapsi anke'in asuvi.
"En nyt tuota tunnekana
enkä arvoa alusta,
mist' olet, hiisi, hingannunna,
kusta, turma, tänne tullut
puremahan, jäytämähän,
syömähän, kaluamahan.
Oletko tauti Luojan luoma,
surma säätämä Jumalan,
vain olet teko tekemä,
toisen tuoma, toisen luoma,
pantu tänne palkan eestä,
rakettu rahan nenästä?
"Ollet tauti Luojan luoma,
surma säätämä Jumalan,
niinp' on luome Luojahani,
heitäime Jumalahani:
ei Herra hyveä heitä,
Luoja ei kaunista kaota.
"Kun lienet teko tekemä,
pulma toisen pungastama,
kyllä saan sukusi tietä,
löyän synnyntäsijasi!
"Tuolta ennen pulmat puuttui,
tuolta taikeat tapahtui:
tietomiesten tienohilta,
laulumiesten laitumilta,
konnien kotisijoilta,
taikurien tanterilta;
tuolta Kalman kankahilta,
maasta manteren sisästä,
miehen kuollehen ko'ista,
kaonnehen kartanosta;
mullista muhajavista,
maista liikuteltavista,
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
somerilta pyöriviltä,
hiekoilta heliseviltä;
notkoilta noroperiltä,
soilta sammalettomilta,
here'istä hettehistä,
läikkyvistä lähtehistä;
metsän hiien hinkalosta,
viien vuoren vinkalosta,
vaaran vaskisen laelta,
kuparisen kukkulalta;
kuusista kuhisevista,
hongista hohisevista,
latvasta lahon petäjän,
mätäpäistä mäntylöistä;
revon rääyntäsijoilta,
hirven hiihtokankahilta,
kontion kivikolosta,
karhun louhikammiosta;
Pohjan pitkästä perästä,
Lapin maasta laukeasta,
ahoilta vesattomilta,
mailta kyntämättömiltä;
suurilta sotakeoilta,
miehentappo-tanterilta,
ruohoista rohisevista,
hurmehista huuruvista;
suurilta meren seliltä,
ulapoilta auke'ilta,
meren mustista mu'ista,
tuhannen sylen syvästä;
virroista vihisevistä,
palavoista pyörtehistä,
Rutjan koskesta kovasta,
ve'en vankan vääntehestä;
takaisesta taivahasta,
poutapilvien periltä,
ahavan ajeloteiltä,
tuulen tuutimasijoilta.
"Sieltäkö sinäki puutuit,
sieltä, taikea, tapahuit
syämehen syyttömähän,
vatsahan viattomahan,
syömähän, kaluamahan,
puremahan, louhtamahan?
"Himmene nyt, Hiien hurtta,
raukea, Manalan rakki,
lähe pois kohusta, konna,
maan kamala, maksoistani,
syömästä syänkäpyä,
pernoani pehkomasta,
vatsoa vanuttamasta,
keuhkoloita kiertämästä,
napoa navertamasta,
ohimoita ottamasta,
selkäluita luistamasta,
sivuja sivertämästä!
"Jos ei minussa miestä liene,
niin panen parempiani
tämän pulman purkajaksi,
kauhean kaottajaksi.
"Nostan maasta mannun eukot,
pellosta peri-isännät,
kaikki maasta miekkamiehet,
hiekasta hevoisurohot
väekseni, voimakseni,
tuekseni, turvakseni
tässä työssä työlähässä,
tässä tuskassa kovassa.
"Kun ei tuostana totelle,
vääjänne väheäkänä,
nouse, metsä, miehinesi,
katajikko, kansoinesi,
petäikkö, perehinesi,
umpilampi, lapsinesi,
sata miestä miekallista,
tuhat rauaista urosta
tätä hiittä hieromahan,
juutasta rutistamahan!
"Kun ei tuostana totelle,
vääjänne väheäkänä,
nouse veestä, veen emäntä,
sinilakki, lainehista,
hienohelma, hettehestä,
puhasmuotoinen, muasta
väeksi vähän urohon,
miehen pienen miehuueksi,
jottei minua syyttä syöä
eikä tauitta tapeta!
"Kun ei tuostana totelle,
vääjänne väheäkänä,
kave eukko, luonnon tytti,
kave kultainen korea,
jok' olet vanhin vaimoloita,
ensin emä itselöitä,
käy nyt tuskat tuntemahan,
hätäpäivät häätämähän,
tämä jakso jaksamahan,
puutunnainen purkamahan!
"Ja kun ei sitä totelle,
välttäne väheäkänä,
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ukko taivahan-napainen,
remupilven-reunahinen,
tule tänne tarvittaissa,
ajaite anottaessa,
työt kehnot kerittämähän,
rikkonaiset riisumahan
miekalla tuliterällä,
säilällä säkehisellä!
"Lähe nyt, kumma, kulkemahan,
maan paha, pakenemahan!
Ei täällä sinun sijoa
sijankana tarpehella.
Muunne muuttaos majasi,
etemmä elosijasi,
isäntäsi istumille,
emäntäsi astumille!
"Sitte sinne tultuasi,
matkan päähän päästyäsi,
tekijäsi tienohille,
laittajasi laitumille,
laai tunnus tultuasi,
salamerkki saatuasi,
jyskä kuin ukon jyrynen,
välkä kuin tulen välähys!
Potkaise pihalta portti,
laske lauta ikkunasta,
siitä siirräite sisähän,
lennä tupruna tupahan!
Ota kiinni kinterestä,
kai'immasta kantapäästä,
isännät perisopesta,
emännät ovisopesta!
Isännältä silmä kaiva,
emännältä pää murota,
sormet koukkuhun koverra,
väännä päätä väärällehen!
"Jos siitä vähän tulisi,
lennä kukkona kujalle,
kanan lasna kartanolle,
rinnoin rikkatunkiolle!
Sorra soimelta hevonen,
navetasta sarvinauta,
sarvet sontahan sovita,
häntä laske lattialle,
silmät käännä kellellehen,
niskat ruttohon rutaise!
"Oletko tauti tuulen tuoma,
tuulen tuoma, vuon ajama,
ahavaisen antelema,
vilun ilman viehättämä,
mene tuulen tietä myöten,
ahavan rekiratoja,
ilman puussa istumatta,
lepässä lepeämättä
vaaran vaskisen laelle,
kuparisen kukkulalle,
siellä tuulen tuuitella,
ahavaisen akkiloia!
"Lienet tullut taivahalta,
poutapilvien periltä,
nouse taasen taivahalle,
tuonne ilmoille ylene,
pilvihin pirisevihin,
tähtihin tärisevihin,
tulena palelemahan,
säkehinä säikkymähän
auringon ajelemilla,
kuun kehyen kiertämillä!
"Lienet, vieno, veen vetämä,
meren aaltojen ajama,
niin, vieno, vetehen mennös,
alle aaltojen ajaite,
mutalinnan liepehille,
vesiharjun hartehille,
siellä aaltojen ajella,
ve'en synkän sylkytellä!
"Lienet Kalman kankahalta,
ikimennehen majoilta,
toki koitellos kotia,
noille Kalman kartanoille,
multihin muhajavihin,
maihin liikuteltavihin,
johon on kansa kaatununna,
väki vahva vääntynynnä!
"Kun liet, tuhma, tuolta tullut,
metsän hiien hinkalosta,
petäjäisistä pesistä,
honkaisista huonehista,
niin sinne sinun manoan
metsän hiien hinkalohon,
honkaisihin huonehisin,
petäjäisihin pesihin,
sini siellä ollaksesi,
kunnes lattiat lahovat,
seinähirret sienettyvät,
laki päältä laukeavi.
"Ja tuonne sinun manoan,
tuonne kehnoa kehoitan
ukkokontion kotihin,
akkakarhun kartanohon,
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
notkoille noroperille,
soille räykymättömille,
heiluvihin hettehisin,
läilyvihin lähtehisin,
lampihin kalattomihin,
aivan ahvenettomihin.
"Et siellä sijoa saane,
niin tuonne sinun manoan
Pohjan pitkähän perähän,
Lapin maahan laukeahan,
ahoille vesattomille,
maille kyntämättömille,
kuss' ei kuuta, aurinkoa
eikä päiveä iässä.
Siell' on onni ollaksesi,
lempi liehaellaksesi:
hirvet on puihin hirtettynä,
jalot peurat jaksettuna
syöä miehen nälkähisen,
haukata halun-alaisen.
"Ja tuonne sinun manoan,
tuonne käsken ja kehoitan
Rutjan koskehen kovahan,
palavahan pyörtehesen,
johon puut pä'in putoovat,
perin vierivät petäjät,
tyvin syösten suuret hongat,
latvoin lakkapäät petäjät.
Ui siellä, paha pakana,
kosken kuohuja kovia,
ve'et väljät väännättele,
ve'et ahtahat asuile!
"Et siellä sijoa saane,
niin tuonne sinun manoan
Tuonen mustahan jokehen,
Manalan ikipurohon,
jost' et pääse päivinäsi,
selviä sinä ikänä,
kun en pääsne päästämähän,
kerinne kerittämähän
yheksällä oinahalla,
yhen uuhen kantamalla,
yheksällä härkäsellä,
yhen lehmäsen vasoilla,
yheksän oron keralla,
yhen tamman varsasilla.
"Josp' on kyytiä kysynet,
anonet ajohevoista,
kyllä mä sulle kyyin laitan
ja annan ajohevosen:
Hiiess' on hyvä hevonen,
punatukka tunturissa,
jonka turpa tulta tuiski,
nenä varsin valkeata,
kaikki on rautaiset kapiot,
teräksiset temmottimet;
ne jaksaa mäkehen mennä,
nousta notkon penkerehen
hyvällä hypittäjällä,
ajajalla ankaralla.
"Kun ei siitä kyllin liene,
saaos Hiien hiihtoneuvot,
Lemmon leppäiset sivakat,
pahalaisen paksu sauva,
joilla hiihät Hiien maita,
Lemmon lehtoja samoat,
hilpotellen Hiien maita,
pahan maita paipotellen!
Kivi on tiellä poikkipuolin:
se poikki porahtakohon,
hako tiellä pitkin puolin:
tuo kaheksi katketkohon,
uros tiellä pystyn puolin:
sep' on laitahan lähetä!
"Lähe nyt, liika, liikkumahan,
mies paha, pakenemahan
ennen päivän nousemista,
koi-jumalan koittamista,
auringon ylenemistä,
kukon äänen kuulumista!
Nyt on liian liikeaika
ja pahan pakenoaika,
kuutamainen kulkeasi,
valkea vaeltoasi.
"Kun et vääjänne välehen,
eronne, emotoin rakki,
saan minä kokolta kourat,
veren juojalta vekarat,
linnulta lihan pitimet,
havukalta haarottimet,
joilla konnat kouristelen,
ilkeät iki asetan
pään pärisemättömäksi,
hengen huokumattomaksi.
"Luopui ennen luotu lempo,
eksyipä emollinenki
tullessa Jumalan tunnin,
avun Luojan auetessa:
etkö sie, emotoin, eksy,
luovu, luonnotoin sikiä,
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
haihu, koira haltiatoin,
erkane, emotoin rakki,
tämän tunnin tutkaimella,
tämän kuuhuen kululla?"
Vaka vanha Väinämöinen
silloin tuon sanoiksi virkki:
"Hyvä tääll' on ollakseni,
armas aikaellakseni:
maksat leiväksi pätevi,
marut maksan särpimeksi,
keuhkot käypi keitokseksi,
rasvat ruoiksi hyviksi.
"Asetan alasimeni
syvemmin syänlihoille,
painan paljani lujemmin
paikoille pahemmillenki,
ettet pääse päivinäsi,
selviä sinä ikänä,
kun en saa sanoja kuulla,
luoa lempiluottehia,
kuulla kyllältä sanoja,
tuhansia tutkelmoita.
Ei sanat salahan joua
eikä luottehet lovehen;
mahti ei joua maan rakohon,
vaikka mahtajat menevät."
Silloin virsikäs Vipunen,
tuo vanha varaväkevä,
jonk' oli suussa suuri tieto,
mahti ponnetoin povessa,
aukaisi sanaisen arkun,
virsilippahan levitti
lauloaksensa hyviä,
parahia pannaksensa,
noita syntyjä syviä,
ajan alkuluottehia,
joit' ei laula kaikki lapset,
ymmärrä yhet urohot
tällä inhalla iällä,
katovalla kannikalla.
Lauloi synnyt syitä myöten,
luottehet lomia myöten,
kuinka Luojansa luvalla,
kaikkivallan vaatimalla
itsestänsä ilma syntyi,
ilmasta vesi erosi,
veestä manner maatelihe,
manterelle kasvut kaikki.
Lauloi kuun kuvoannasta,
auringon asetannasta,
ilman pielten pistännästä,
taivosen tähytännästä.
Siinä virsikäs Vipunen
kyllä lauloi ja osasi!
Ei ole kuultu eikä nähty
sinä ilmoisna ikänä
parempata laulajata,
tarkempata taitajata:
suu se syyteli sanoja,
kieli laski lausehia,
kuin on sälkö sääriänsä,
ratsu jalkoja jaloja.
Lauloi päivät pääksytysten,
yhytysten yöt saneli:
päätyi päivä kuulemahan,
kuu kulta tähyämähän;
aallot seisottui selällä,
lainehet lahen perällä;
puuttui virrat vieremästä,
Rutjan koski kuohumasta,
vuotamasta Vuoksen koski,
joki Juortanin pysähtyi.
Siitä vanha Väinämöinen,
kun oli sanoja kuullut,
saanut kylliksi sanoja,
luonut lempiluottehia,
rupeavi lähtemähän
suusta Antero Vipusen,
vatsasta varaväkevän,
mahtipontisen povesta.
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Oi sie Antero Vipunen!
Ava suusi suuremmaksi,
leukapielesi levitä,
pääsisin mahasta maalle,
kotihini kulkemahan!"
Siinä virsikäs Vipunen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Mont' olen syönyt, monta juonut,
tuhonnut tuhatlukuja;
moint' en vielä konsa syönyt,
kuin söin vanhan Väinämöisen!
Hyvin laait tultuasi,
teet paremmin, kun paloat."
Siitä Antero Vipunen
irvisti ikeniänsä,
avoi suunsa suuremmaksi,
leukapielensä levitti.
Itse vanha Väinämöinen
läksi suusta suuritieon,
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
vatsasta varaväkevän,
mahtipontisen povesta;
luiskahtavi poies suusta,
kaapsahtavi kankahalle,
kuin on kultainen orava
tahi näätä kultarinta.
Läksi siitä astumahan;
tuli sepponsa pajahan.
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Joko sait sanoja kuulla,
luoa lempiluottehia,
miten laita lasketahan,
perilaita liitetähän,
kokkapuut kohennetahan?"
Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo nyt sain sa'an sanoja,
tuhansia tutkelmoita,
sain sanat salasta ilmi,
julki luottehet lovesta."
Niin meni venonsa luoksi,
tieokkaille tehtahille.
Sai venonen valmihiksi,
laian liitto liitetyksi,
peripäähyt päätetyksi,
kokkapuut kohotetuksi:
veno syntyi veistämättä,
laiva lastun ottamatta.
〜〜
《Kahdeksastoista runo》第18詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第17詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全628行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
安定したヴェイナモイネン、
何も言えなかったとき
トゥオネラの懐から、
マナラの古い海岸から
まだ考えている、
...頭を高く掲げて..、
言葉はどこにあるのだろう、
...お気に入りの製品を作るために...
羊飼いがやってくる;
彼はそれを言葉にした:
"あなたが言うことができる100があります、
千の賛美歌を学ぶ
アンテロ・ヴィプセンの口から、
羊飼いがやってくる。
しかし、それは行くためにそこにある、
拾うべき道、
旅に美徳はない、
悪人とは言えない:
胃から腹部へ、そこに行く価値はない。
女たちの針の鼻を、
汝が行くべき道は別にある
男の剣のレーダー、
三人目は策略を弄する。
ウロの短剣の刃を走らせようと企んでいる」。
頑丈な年老いたヴァイナモイネンは
もちろん、彼は行くことを考えた。
鍛冶屋に行け、
そこで一言:
「ああ、あの鍛冶屋か!
そして鉄の梁
タオの貧しい鉄工所、
鉄のシャツを作れ!
鉄の垂木のライ
鉄の道路標識:
拳の鉄を..、
メルトアイアンをつけろ!
ちょっと言葉をもらいに行ってくる、
# To take the trouble # # To take the trouble #
腹からつま先まで、
アンテロ・ヴィプセンの口から"
セッポ・イルマリネンだ
あなたの名前にかぎ針編みの言葉を
"ヴィプネンが亡くなって1週間
アンテロは、長い間
レバーの調整から
セッポ・イルマリネンだ;
そこから汝は言うな、
汝は半日と言うべきではない"
頑丈な年老いたヴァイナモイネンは
彼はもちろん、背いた。
彼はその日の地獄に足を踏み入れた
女性の針の鼻、
"彼は他人のうたた寝に足を踏み入れた
男たちの剣のレーダー
三人目の男がキャッキャッと笑った
木立の短剣の刃。
まさにブラッカダー賛歌そのものだ、
年老いた男、初老の男、
そのウグイスの鳴き声、
頭に銃弾を受けながら;
アスペンは彼の肩に生えた、
樺の木の角の白樺、
顎骨の鼻にはハンノキ、
彼のひげの柳、
額にはリスモミ、
歯には針葉樹が生えた。
すでに来るべきヴェイナモエが。
彼は剣を抜き、鉄を振るった。
そしてアミューズメントの花輪、
エルフのヴェノンのベルトから
彼は肩から傷を切った、
そして、彼は角から白樺を倒した、
そしてその顎からは、広い笛が出た、
彼のひげから柳の葉、
彼の眉からはリスのモミ、
歯から針葉樹。
鉄の花冠を食べる
アンテロ・ヴィプセンの口へ、
歯茎の歯茎に、
怠け者の顎に。
あなたの名前について、かぎ針編みの言葉:
「起きろ、イネーモの奴隷よ、
地面の下に横たわることから、
歯茎に、一週間の眠りから!"
愉快な小さな毒蛇が
汝は即座に眠気を覚えた。
彼はその感触を強く感じた、
"そして、からかうのが苦痛だった:
コウノトリを噛む、
頭のまろやかな残骸を噛みちぎる;
彼は鉄の噛み方を知らなかった、
食べる人の鉄を食べないように。
ヴェイナモイス爺さんがいる、
鉄のコウノトリを噛んで、彼の口のそばに立った、
もう片方の足は眠ってしまった、
左足がふらついた。
アンテロ・ヴィプセンの口の中、
顎の骨で滑った。
「口ずさめるバイパー、口ずさめるバイパー
口を大きく開けた、
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
顎を広げた、
- 剣で飲み込んだ、
そのチンコをのどに飲み込んだ。
それが古いヴァイナモイスだ。
そこには陽気な毒蛇がいた...。
そして、彼自身がそれを言葉にした:
「私はもう何かを食べた、
雌羊を食べ、山羊を食べた、
牛の腹を食べた、
豚を食べた:
私はまだ蜂蜜を食べていない、
"何かは食べたが、これは食べてない!"
ヴェイナモイネン爺さん自身だ、
彼はそれを言葉にした:
"もうお腹いっぱいだ、
まだ食べていない、まだ食べていない、まだ食べていない。
眉の汗の中で
この青白い屋台の中で"
彼は思う、彼は思う、彼は思う、
ジェスチャーとして。
ナイフはヴァイナモイスのベルトに、
ナイフに頭を突っ込んで;
そこで彼は鹿肉を作った、
彼は道路で復讐をした。
ソウテレヴィ、ルイテレヴィ
腸の端から端まで、
彼はすべての細胞を漕いだ、
そしてスープを流した
古い、賛美歌のバイパー...
それに従うことはできなかった。
そして老ヴァイナモイネンは
彼は鍛冶屋の鍛冶屋だった、
自らを獣に作り上げた;
彼はシャツを鍛冶屋に押し付けた、
パイアンの休止、
彼の毛皮を破壊者に、
彼はズボンを煙突にした、
ストッキングは娼婦の口に、
膝を金床に、
ハンマーはペン先に。
...そしてタコスの上で手を叩いた..、
...そして一撃、一撃...;
休むことなく夜を鍛えた、
その日一日、喘ぐことなく。
ガマの腹の中で、
力強い胸に。
そして讃美歌の毒蛇は...
そして自ら言葉にした:
「汝は何者か?
汝の男は誰だ?
私はすでに雄を食べた、
"千人の男が殺した
私は自分のものを食べていない:
理由は私の口に入る、
私は舌の上に千人の男を置いた、
私は私の胃の中に千の骸骨を食べてきました!
"さあ、奇妙な者よ、行こう、
大地の悪よ、逃げよ、
汝の母を求める前に、
汝の強大な両親を連れてくる!
と母に言えば
行くよ、行くよ、親の元へ、
私の母にはもっと仕事がある、
...親は大変だ、
男の子が悪いことをしたとき、
その子は貧しい家にいる。
"私は今、それを感じない。
そして、私は始まりを大切にしない、
そのために、汝は、汝のハニーは、哀れである、
小便、滅びよ、ここに来い。
噛むぞ、噛むぞ、噛むぞ、
何を食べたらいいのか、わからない。
お前は神が作った病気か?
死は神によって定められた、
ただ汝は行いの作品である、
他者によってもたらされ、他者によって創られた、
食え、食え、食え、食え、
金の鼻で作られたのか?
「汝は創造主によって作られた病である、
死は神によって定められた、
私の創造主の創造物もそうだ、
私たちは私の神をキャストします:
主は彼らを憐れまない、
創造主は、美しいものを破壊してはならない。
「汝が行いをした時
問題は他人の問題だ、
私は汝の同族の道を歩む、
...私はあなたが生まれたことを発見した...
"パズルなどない時代があった、
そこから魔法が起こった:
賢者の道から、
歌い手たちの牧草地から、
悪党どもの故郷、
マジシャンズ・タンターから;
カルマンのコタツから、
大陸の中の土地から、
死者のベッドから、
そして強盗団の屋敷から;
泡沫から、
移動可能な土地から、
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
宙返りから、
砂のように、ガタガタと
垂れ下がるノロッパー、
苔のない沼、
あちこちで、
噴水の水しぶき;
森の炭の汗、
五山の送り火、
山の真鍮から、
銅の丘から;
そしてトウヒに群がるモミの木、
ホンのホンから、
腐った甲虫のてっぺんから、
朽ちた松のてっぺんから;
レボのい草から、
ヘラジカのスキーコック、
コンチネンタルの石のケルン、
熊の獲物だ;
底の長い尾、
リュートのラップランドの地から、
水のない沼地から、
耕されていない土地から;
偉大なる戦場から、
海の人殺しから、
そしてそよぐ草、
水もなく、凍てつき、歓喜に煙る土地から;
大海原から、
そして打ち寄せる波から、
海の黒い沼地から、
深さ千ファゾム;
ささやく川から、
灼熱の渦潮から、
ルティアの激流、
大いなる水の、大いなる水の;
背後の蝋、
湧き上がる雲から、
クズリの漂流から、
風の子守唄から。
「汝はそこに来なかった、
そこから、そこから、そこから、そこから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから、それから。
...咎の咎の咎の咎の咎の咎の咎の咎の咎の咎の..、
無邪気な腹のように無邪気に、
食べるために、食べるために、食べるために、食べるために、
噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む、噛む?
"おいで、おいで、愛しい、愛しい、
さあ、マナラの雑種犬め、
騒ぐな、悪党、
...そして、地球のおぞましい、私の肝臓から..、
カドを食べることから、
...私の脾臓の懐から..、
...腹を絞ることから、
...私の肺の周りから、
...私のヘソ..、
こめかみを取って
スリップ・マイ・バックボーン、
側面がねじれる!
「私の中に男がいないなら
ベストを尽くす。
このジレンマを解くために、
......恐るべきディストレイナーであることに。
"私は地面からマナを取り上げる、
...私はフィールドのマスターを持つだろう..、
地上の剣士たちよ、
干し草畑の砂から
我が民、我が力、
私の支え、私の避難所
この労苦の中で
この苦痛と苦難の中で
"私が休んでいないとき
...あなたの力、あなたの力、あなたの力、あなたの力、あなたの力..、
立ち上がれ、森よ、兵とともに、
汝の民、汝の民..、
雑木林よ、あなたの家族よ、
...あなたの子、あなたの子、あなたの子..、
剣を持った百人の男
千の鉄の雄。
...この挽き皮を揉む、
ユダヤ人を打ち砕くために!
「彼が従わない時
...そして、お前の小人どもを..、
水から上がれ、水の女主人、
...蒼い血管、波打つ肌..、
晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、晴れ晴れしい、
"言葉を失う、あなたの残りの人生のために
...少しばかりの男..、
男の小さな男、
理由もなく食べられないように。
そして、いつも殺されないように!
"彼が従わない時
...小さな男、小さな男、小さな男、
...私が汚らわしい女にならないように、自然の少女にならないように..、
...幽霊の黄金のコーラスによって..、
誰が妻の長女か、
...最初の母親よ..、
...今すぐ行って、あなたの苦しみを知りなさい、
...そして、あなたを去らせる苦悩の日々..、
...この期間..、
...木こりを解く!
「従わない時は
...そして少し避ける、
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ヘブン=ナポレオン老人
レムピルベン・フルナヒネン
必要なときにここに来なさい、
必要な時にはシャベルを、
貧しい仕事を乞うために
# ♪ 壊れた者は服を脱ぐ ♪
火のついた剣で、
保存された鞘を持って!
「さあ、奇妙な者よ、行こう、
...地上の邪悪な者よ、逃げろ!
ここに汝の居場所はない
剣を持て、剣を持て、剣を持て、剣を持て、剣を持て、剣を持て。
汝の小屋を移せ、
...汝は己の道を行く、
汝の主人の席へ、
汝の妾が踏む場所ではない
"そして、汝がここに来た時、
汝が旅の終わりに来たとき、
汝の造り主の道端へ、
汝の羊飼いの牧場に、
汝が汝の場所に来た時、汝は汝の印を作るであろう、
合図があったら、
そして男の角のように..、
閃光のように!
庭から門を蹴る、
窓から板を降ろす、
家の中にコンベアがある、
鳩のように鞘に収まる!
背中をつかめ、
そして踵から、
潜望鏡からマスターズ、
# ♪手に入れるんだ 手に入れるんだ 手に入れるんだ
主人の目を掘り出せ
ホストから、ヘッド、ヘッド、ヘッド
指をフックに、指をフックに、指をフックに
♪頭を丸めて♪
「それが少しであったなら、
コックのように路地へ飛べ
鶏のラザニアは荘園へ、
そして胸は硫黄の桶へ!
オカマから馬を回せ、
納屋から、サイチョウ、
そして角の角の角の角が
尻尾を床に置け
目を男に向けよ、
"そして、あなたの首で疫病に乗れ!
「汝は風によってもたらされた病である、
風に吹かれ、風に流され
そして地面に倒れろ、
そして寒気の空気を、
風の道を行け、
クズリのそりの跡、
木に座ることなく、
野外で休む
危険の真鍮へ、
銅の丘へ、
そこに風が吹く、
ひどいアッキリア人の
「汝、天より来たり、
雲の雲の上から
再び天に昇る、
風は吹き、空へ、
たなびく雲へ、
震える星へ、
火のように冷たく
かかしのように
太陽の流れとともに
月の三日月とともに!
「汝は水に引かれた者、
汝は水に引かれ、月の三日月と共にある、
それなら、優しい人よ、海へ行きなさい、
波の下、
泥だらけの城の砂浜へ、
水の浅瀬の肩に、
そこに波が漂う、
陰気な唾は吐かない!
「汝はカルマの懐の者なり、
永遠の烽火から、
もちろん、あなたは家を見つけるだろう、
カルマの大邸宅へ、
ムーのマルチハスクに、
移動可能な土地へ、
...そこで人々は倒れた、
...そして、人々はねじれのように強い!
「邪悪な者よ、汝がそこから来た時、
...森の炭の..、
獣の巣から
...蜂蜜の家から..、
そして汝のマノアンは
...木鼠の木鼠へ、
...最も神聖な部屋へ..、
獣の巣まで、
汝はそこにいるのだ、
床が腐るまで、
壁のモルタルは菌類である、
...そして頭から頭への律法。
「そして汝のマノへ、
そこに私は貧しい男を呼び出します
雷雲の家々へ、
アッカラの屋敷で、
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
取り残されたノロッパーのために
轍のない沼地に
揺れ動く鎖へ、
私なら、水滴の垂れる方へ行くだろう、
魚のいない池、
そして、パーチはまったくない。
"そこに君の居場所はない、
"そしてそこに君を置く
私は底辺から遠く離れているだろう、
ラップランドの産卵の地で、
水のないところに、
耕されていない土地には
月も太陽もない
太陽の時代にも。
汝のための幸福がある、
汝の甘い息のために:
鹿は木に吊るされている、
高貴な鹿は耐え忍び
人の飢えを喰らうために
汝には幸福がある。
"そしてそこで、あなたのマノに
そこに命じ、諭す
ルジャンの硬水へ、
"そして燃える旋風、
木々が倒れる場所、
転がる獣よ、汝を手に入れよう、
深淵の偉大なるホンガたちよ、
東屋の獣たちよ。
そこで泳げ、邪悪な異教徒よ、
激流の激流、
そしてゆるやかな紆余曲折、
"汝は狭い場所に住むな!
「汝、そこに居場所を持つな、
そして私は汝のマノのところへ行く。
あらゆる場所に闇をもたらす、
マナラの永遠の流れ、
汝の時代に行くことのできない場所、
君は決して生き残れない
あなたを手放せなかった
教えてくれ
八時と共に
一匹の雌羊と
8頭の牛と
一頭の牛の子牛と
8頭の雌羊と、8頭の雌羊の子羊と
雌馬の仔馬1頭
「乗りたいなら
「そして牛の群れ..、
乗せてあげよう。
そして、君に練習馬をあげよう。
ヒイエスはいい馬だ、
赤毛の馬、
マズルは火のようだ、
蹄鉄をあげよう、蹄鉄をあげよう
すべて鉄製です、
鋼鉄のテンプレ;
丘に登ることができる、
窪地の頂上まで登るために...。
良いジャンパーと、
ガチガチのライダーのために。
"それが十分でないとき、
"そしてヒイイのスキー車は..、
レモンのハンノキに覆われた側面、
...太い棒で..、
これでヒイの土地を滑るのだ、
レンモの木立、レンモの木立、レンモの木立、レンモの木立、
そしてヒイの薄暗い土地では...、

石が四方に邪魔をしている:
...そして、その道を..、
四方に邪魔なフック:
その石は二つに割れる、
オスは四方八方に邪魔だ:
sep'は道の終わり!
"さあ、さあ、主よ、お行きなさい、
邪悪な男よ、逃がしてくれ
夜明け前、
神への蛾、
日の出、
コックの鳴き声を聞くために!
今は忙しすぎる
悪が逃げる時
月夜の航路、
あなたの白い放浪。
「汝が悩まない時、
汝の別れ、我が無感情なる雑種よ、
私はコカの爪を持つ、
血で血を洗う小道具から、
鳥から、肉を持つ者、
...針葉樹から、フォーク..、
悪党どもを掴んでやる、
邪悪な者どもを、私は食い止める。
頭を不変にする、
霊を息も絶え絶えにさせるために。
"かつての愛は消えた、
"人間を迷わせ...
神の時の到来に
創造主の助けの幕開けに:
あなたは、私は、迷子に行くことをエモートしないでください、
諦めて、豚を作った、
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
犬の妖精、ハイフー、
エルカネ、エモトイ・マット、
この時間のレーダーで、
この月の間に?"
「ヴェイナモイネンよ。
そしてそれを言葉にした:
「私はここにいる、
私の甘い時間:
パンの代金は払ってもらう、
私はあなたに賞金を払います、
私の肺はスープのようだった、
おいしい食べ物のための脂肪。
「私は金床を腹の底に据える。
私の腹の底で、
私は唇をもっと強く押さえる。
ここより悪い場所のために、
汝が日々を得ることがないように、
その日を生き抜くために、
言葉が聞こえない時
あなたのお気に入りの製品を作る、
口から言葉を聞くために、
何千もの研究。
言葉は秘密ではない。
そして、私はそれを聞くことができない;
権力は地球の隙間にはない、
力ある者は行くが。"
そして讃美歌を歌う者の讃美歌、
あの年老いた、年老いた、年老いた男、
その口には大いなる知識があった、
...豊穣の懐にある力..、
...言葉の棺を開けた、
讃美歌バンドは
良い歌を歌うために、
...彼の懐を癒すために、
...深い罪..、
時間の最初の製品、
すべての子供たちが歌うわけではない、
そして、すべての男性は...
この非人間的な時代に、
消えゆく拍車とともに。
原因の息子たちによって歌われる、
そして、すべての休日、
創造主の許可によって
全能の主張によって
空気はそれ自体から生まれた、
空気から水が分かれ
水から大陸は陸になった、
万物は大陸へと成長した。
月の月光を歌う、
太陽が沈むと
空気の刺から、
空の星から
賛美歌バイパー
そう、彼は歌い、そしてできた!
聞いたことも見たこともない
昔の空気のような時代に
あなたより歌がうまい、
より洗練された芸術家:
彼女の口は言葉を非難した、
舌はフレーズを落とした
その足で私生児のように、
足の騎士、足の騎士。
彼は頭で日々を歌った、
そして、歌の夜は口述した:
そして、一日は耳を傾けることで終わった、
月よ、愛しい月よ、愛しい月よ;
波が彼の背中に立っていた、
湾の奥の波;
海流は岸を離れていた、
ルティアの急流が、ルティアの急流から
ヴオクシの急流の流れから
ジュオルタン川は止まっていた。
だからヴァイナモイネン老人は
その言葉を聞いたとき
そして、彼は十分な言葉を得た、
彼はお気に入りの製品を作った、
そして、彼は去り始めた
アンテロ・ヴィプネンの口から、
駆け出しの胃袋から
尊大な懐から。
ヴェイナモイネン翁は言った:
"ああ、ブラッカダーのアンテロよ!
口をもっと大きく開けよ、
汝の顎骨は広がった、
私は腹から地上へ行くことができた、
"我が家へ行こう!"
陽気なブラッカダーがいる
自分で言わせてやる:
「多くのものを食べ、多くのものを飲んだ、
私は千の数字を破壊した;
私はまだ食べていない、
古いヴァイナメイセンを食べたように!
汝は来てからよくやった、
汝が燃えた時、汝はより良くなるであろう」。
そのために、アンテロ・ヴィプネンは
と彼の歯茎を見て笑った、
口を大きく開けた、
と顎を広げた。
ヴェイナモイネン爺さん自身が
彼の口から大きな声が出た、
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
胃から腹部にかけて
ポンポンと膨らんだ胸元の
口から抜け出る
...そして彼は首の上に倒れた..、
金色のリスのように。
あるいはイタチの金色の胸。
もう終わりにしよう;
そして鍛冶屋にやってきた。
セッポ・イルマリネンは言った:
"この言葉を聞いたか?
お気に入りの商品を作りましょう、
どう置くか、
家宝をチョークで彫る、
「焚き火をしよう」。
「古き良きヴェイナモイネン
自分で言葉にしてみた:
"すでに今、私はサアンの言葉を持っている、
何千もの研究、
私はこっそりその言葉を見つけた、
私は汝に告げた、昔の老人よ。"
彼は自分のボートに乗った、
工場で道を作る人たちへ。
そしてボートは用意された、
...そしてライアンの契約は結ばれた、
ブリーチ服は完成した、
彼のロッジポールへ、彼のロッジポールへ、彼のロッジポールへ:
ヴェノは刻まれずに生まれた、
スパーのない船

〜〜
第18詩  ☆次は下記〈リンク〉で紹介☆
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その18「第18詩」

 
 
 
 
 
〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり




 
 
〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



   

この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?