見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その16「第16詩」

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
《Ensimmäinen runo》最初の詩
《Toinen runo》   第2詩  
《Kolmas runo》    第3詩  
《Neljäs runo》   第4詩
《Viides runo》   第5詩
《Kuudes runo》   第6詩
《Seitsemäs runo》 第7詩
《Kahdeksas runo》  第8詩
《Yhdeksäs runo》  第9詩
《Kymmenes runo》  第10詩 
《Yhdestoista runo》 第11詩 
《Kahdestoista runo》第12詩 
《Kolmastoista runo》第13詩  
《Neljästoista runo》  第14詩      
《Viidestoista runo》  第15詩
《Kuudestoista runo》第16詩
《Seitsemästoista runo》第17詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜
《Kuudestoista runo》 第16詩   ☆今回の紹介☆ 《 line count:全412行 》←空白行を含む。line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Kuudestoista runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista,
uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen.
Puita puuttui purren seppä,
lautoja venon tekijä.
Kenpä puuta etsimähän,
tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle pohjapuuksi?
Pellervoinen, pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen,
sep' on puuta etsimähän,
tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle pohjapuuksi!
Käypi tietä, astelevi
koillisille maailmoille.
Meni mäen, menevi toisen,
kulki kohta kolmannenki,
kirves kultainen olalla,
vaskivarsi kirvehessä.
Yhtyi haapa vastahansa,
sylen kolmen korkeuinen.
Tahtoi haapoa tavata,
puia puuta kirvehellä.
Haapa haastaen sanovi,
itse kielin kerkiävi:
"Mitä, mies, tahot minusta,
kuta kuitenki hala'at?"
Sampsa poika Pellervoinen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Tuotapa tahon sinusta,
tuota etsin ja hala'an:
Väinämöiselle venettä,
laulajalle purren puuta."
Haapa haastoi kummemmasti,
sataoksainen osasi:
"Vuotava veno minusta
ja pursi putoavainen!
Minä olen ontelo tyveltä:
kolmasti tänä kesänä
toukka söi syämyeni,
mato juureni makasi."
Sampsa poika Pellervoinen
siitä eistyvi etemmä;
astua ajattelevi
maailmoille pohjaisille.
Tuli honka vastahansa,
sylen kuuen korkeuinen.
Iski puuta kirvehellä,
kolahutti kuokallansa,
kysytteli, lausutteli:
"Oisiko sinusta, honka,
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle laivapuuksi?"
Honka vastata hotaisi,
itse äänehen ärähti:
"Ei minusta purtta tulle,
kuuen kaaren kantajata!
Mie olen honka huolainniekka;
kolmasti tänä kesänä
korppi koikkui latvallani,
varis vaakkui oksillani."
Sampsa poika Pellervoinen
aina eistyvi etemmä;
astua ajattelevi
suvisille maailmoille.
Tuli tammi vastahansa,
ympäri yheksän syltä.
Kysytteli, lausutteli:
"Tulisko sinusta, tammi,
emeä erävenehen,
sotapurren pohjapuuta?"
Tammi taiten vastaeli,
osaeli puu omena:
"On vainen minussa puuta
emäksi yhen venosen,
enk' ole hoikka huolainniekka
enkä ontelo sisältä.
Kolmasti tänä kesänä,
tänä suurena suvena
päivyt kierti keskipuuta,
kuuhut latvalla kumotti,
käet kukkui oksillani,
linnut lehvillä lepäsi."
Sampsa poika Pellervoinen
otti kirvehen olalta,
iski puuta kirvehellä,
tammea tasaterällä;
pian taisi tammen kaata,
puun sorean sorrutella.
Ensin laski latvan poikki,
tyven tyynni halkaisevi.
Veisti siitä pohjapuita,
lautoja epälukuisin
laulajalle laivaksiksi,
Väinämöiselle venoksi.
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Siitä vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
teki tieolla venettä,
laati purtta laulamalla
yhen tammen taittumista,
puun murskan murenemista.
Lauloi virren: pohjan puutti,
lauloi toisen: liitti laian;
lauloi kohta kolmannenki
hankoja hakatessansa,
päitä kaaren päätellessä,
liitellessänsä limiä.
Kaaritettua venosen,
liitettyä laian liitot
uupui kolmea sanoa
panemilla parraspuien,
kokkien kohentimilla,
peräpään on päättimillä.
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi poloinen, päiviäni!
Ei saanut veno vesille,
uusi laiva lainehille!"
Arvelee, ajattelevi,
mistäpä sanoja saisi,
loisi lempiluottehia;
pääskyjenkö päälaelta,
joutsenkarjan juonen päästä,
hanhilauman hartioilta?
Läksi saamahan sanoja.
Tuhoi joukon joutsenia,
harkun hanhia hävitti,
päättömästi pääskysiä:
ei saanut sanoakana,
ei sanoa eikä puolta.
Arvelee, ajattelevi:
"Tuoll' oisi sata sanoa
kesäpeuran kielen alla,
suussa valkean oravan."
Läksi saamahan sanoja,
ongelmoita ottamahan.
Pellon peuroja levitti,
oravia suuren orren:
sai siitä sanoja paljo,
ne kaikki avuttomia.
Arvelee, ajattelevi:
"Tuolta saan sa'an sanoja,
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajasta."
Läksi Tuonelta sanoja,
Manalalta mahtiloita.
Astua taputtelevi;
kävi viikon vitsikkoa,
viikon toisen tuomikkoa,
kolmannen katajikkoa:
jo näkyi Manalan saari,
Tuonen kumpu kuumottavi.
Vaka vanha Väinämöinen
jo huhuta huikahutti
tuossa Tuonelan joessa,
Manalan alantehessa:
"Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi,
yli salmen saa'akseni,
joen poikki päästäkseni!"
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
tuo oli poukkujen pesijä,
räpähien räimyttäjä
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alusve'essä.
Sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
"Vene täältä tuotanehe,
kuni syy sanottanehe,
mi sinun Manalle saattoi
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman musertamatta."
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuoni minun tänne tuotti,
Mana mailtani veteli."
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
tuonpa hän sanoiksi virkki:
"Jopa keksin kielastajan!
Kunp' on Tuoni tänne toisi,
Mana mailta siirteleisi,
Tuoni toisi tullessansa,
Manalainen matkassansa
Tuonen hattu hartioilla,
Manan kintahat käessä.
Sano totta, Väinämöinen:
mi sinun Manalle saattoi?"
Vaka vanha Väinämöinen
jo tuossa sanoiksi virkki:
"Rauta mun Manalle saattoi,
teräs tempoi Tuonelahan."
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuosta tunnen kielastajan!
Kun rauta Manalle saisi,
teräs toisi Tuonelahan,
verin vaattehet valuisi,
hurmehen hurahteleisi.
Sano totta, Väinämöinen,
sano totta toinen kerta!"
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Vesi sai minun Manalle,
aalto toi on Tuonelahan."
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ymmärrän valehtelijan!
Jos vesi Manalle saisi,
aalto toisi Tuonelahan,
vesin vaattehet valuisi,
helmasi herahteleisi.
Sano tarkkoja tosia:
mi sinun Manalle saattoi?"
Tuossa vanha Väinämöinen
vielä kerran kielastavi:
"Tuli toi mun Tuonelahan,
valkea Manalle saattoi."
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Arvoan valehtelijan!
Jos tuli Manalle toisi,
valkeainen Tuonelahan,
oisi kutrit kärventynnä,
partaki pahoin palanut.
"Oi sie vanha Väinämöinen!
Jos tahot venettä täältä,
sano tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä,
mitenkä tulit Manalle
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman murentamatta!"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Jos vähän valehtelinki,
kerran toisen kielastelin,
toki ma sanon toetki.
Te'in tieolla venettä,
laain purtta laulamalla.
Lauloin päivän, lauloin toisen,
niin päivällä kolmannella
rikkoihe reki runoilta,
jalas taittui lausehilta:
läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiätä
rekosen rakentoani,
laulukorjan laatiani.
Tuopa nyt venoista tänne,
laita mulle lauttoasi
yli salmen saa'akseni,
joen poikki päästäkseni!"
Kyllä Tuonetar toruvi,
Manan neiti riitelevi:
"Oi on, hullu, hulluuttasi,
mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi
palata omille maille:
äijä on tänne tullehia,
ei paljo palannehia."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Akka tieltä kääntyköhön,
eip' on mies pahempikana,
uros untelompikana!
Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi!"
Vei venehen Tuonen tytti;
sillä vanhan Väinämöisen
yli salmen saattelevi,
joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle,
kuolematta Tuonelahan!"
Tuonetar, hyvä emäntä,
Manalatar, vaimo vanha,
toip' on tuopilla olutta,
kantoi kaksikorvaisella;
itse tuon sanoiksi virkki:
"Juop' on, vanha Väinämöinen!"
Vaka vanha Väinämöinen
katsoi pitkin tuoppiansa:
sammakot kuti sisällä,
maot laioilla lateli.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"En mä tänne tullutkana
juomahan Manalan maljat,
Tuonen tuopit lakkimahan:
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
juopuvat oluen juojat,
kannun appajat katoovat."
Sanoi Tuonelan emäntä:
"Oi on vanha Väinämöinen!
Mitä sie tulit Manalle,
kuta Tuonelan tuville
ennen Tuonen tahtomatta,
Manan mailta kutsumatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Veistäessäni venoista,
uutta purtta puuhatessa
uuvuin kolmea sanoa
peripäätä päätellessä,
kokkoa kohottaessa.
Kun en noita saanutkana,
mailta, ilmoilta tavannut,
piti tulla Tuonelahan,
lähteä Manan majoille
saamahan sanoja noita,
ongelmoita oppimahan."
Tuopa Tuonelan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei Tuoni sanoja anna,
Mana mahtia jakele!
Etkä täältä pääsnekänä
sinä ilmoisna ikänä
kotihisi kulkemahan,
maillesi matelemahan."
Uuvutti unehen miehen,
pani maata matkalaisen
Tuonen taljavuotehelle.
Siinä mies makaelevi,
uros unta ottelevi:
mies makasi, vaate valvoi.
Oli akka Tuonelassa,
akka vanha käykkäleuka,
rautarihman kehreäjä,
vaskilankojen valaja.
Kehräsi sataisen nuotan,
tuhantisen tuuritteli
yönä yhtenä kesäisnä
yhellä vesikivellä.
Oli ukko Tuonelassa;
se on ukko kolmisormi,
rautaverkkojen kutoja,
vaskinuotan valmistaja.
Se kutoi sataisen nuotan,
tuhantisen tuikutteli
samana kesäisnä yönä
samalla vesikivellä.
Tuonen poika koukkusormi,
koukkusormi, rautanäppi,
se veti sataisen nuotan
poikki Tuonelan joesta,
sekä poikki jotta pitkin,
jotta vieläkin vitahan,
jottei päästä Väinämöisen,
selvitä uvantolaisen
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista.
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Joko lie tuhoni tullut,
hätäpäivä päälle pääsnyt
näillä Tuonelan tuvilla,
Manalan majantehilla?"
Pian muuksi muuttelihe,
ruton toiseksi rupesi:
meni mustana merehen,
saarvana sara'ikkohon;
matoi rautaisna matona,
kulki kyisnä käärmehenä
poikki Tuonelan joesta,
läpi Tuonen verkkoloista.
Tuonen poika koukkusormi,
koukkusormi, rautanäppi,
kävi aamulla varahin
verkkojansa katsomahan:
sa'an saapi taimenia,
tuhat emon alvehia,
eip' on saanut Väinämöistä,
ukkoa uvantolaista.
Siitä vanha Väinämöinen
Tuonelasta tultuansa
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Elköhön hyvä Jumala,
elköhön sitä suetko,
itse-mennyttä Manalle,
Tuonelahan tunkeinutta!
Äijä on sinne saanehia,
vähä tuolta tullehia,
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista."
Vielä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin lateli
nuorisolle nousevalle,
kansalle ylenevälle:
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
"Elkätte, imeisen lapset,
sinä ilmoisna ikänä
tehkö syytä syyttömälle,
vikoa viattomalle!
Pahoin palkka maksetahan
tuolla Tuonelan ko'issa:
sija on siellä syyllisillä,
vuotehet viallisilla,
alus kuumista kivistä,
palavoista paateroista,
peitto kyistä, käärmehistä,
Tuonen toukista ku'ottu."
〜〜
《Seitsemästoista runo》 第17詩      ☆次回紹介予定☆
〜〜


[以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
第16詩 ☆今回の紹介☆ 《 line count:全412行 》←空白行を含む。タイトル行は除く。タイトル行直下の空白行は除く。
〜〜

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
堅実なヴェイナモイネン、
古の賢者、
ヴィーナスの彫刻だった、
乳房の鼻に
ユートピア平原の鼻の中に、
島のテルヘニックの終わりに。
ウッドブレーカーは行方不明だった、
ボートの製作者だ。
誰が木を探すのだろう、
オークにたどり着くために
Väinämöisのためにvenus、
歌手のベースとなる木を?
ベラドンナ、畑の息子、
サンプサ少年、
"木を見つけること、それが私が探していることだ。
樫の木に届くには
Väinämööisが切り株として使うために、
歌い手の基の木!
彼は道を歩き、道を歩いた
北東の世界へ。
彼は丘を登り、また登った、
やがて、彼は3本目を通り過ぎた、
黄金の斧を肩に
銅の腕を斧に乗せて。
そしてアスペンが彼に出会った、
そして3つの丘に登った。
彼はアスペンに会いたがった、
斧を持った木。
アスペンは挑発するように言った、
彼は舌でそれを捕らえた:
"なんだ、おまえは俺に用があるのか、
何が望みだ?
ペレルヴォイネンの息子、サンプサ、
彼はそれを言葉にした:
「汝を手に入れよう。
それこそが私の求めるもの、それこそが私の憎むものだ:
ヴァイナモイスのための船、
"歌手、そして噛む木"
アスペンはより真剣に私を挑発した、
汝は狼の尾の狼である:
"私からは水漏れのボート
そして帆が落ちた!
私は底の空洞だ:
この夏、三度
毛虫は私の腹を食べた、
虫は私の根に横たわった
ペレルヴォイネンの息子、サンプサ。
私は大地の毛虫だ;
私は踏もうと思った...
下の世界へ。
スイカズラが彼を迎えに来た、
彼の膝の上に6つの高さがある。
彼は斧で木を叩いた、
彼は樹皮でノックした、
どうだ、ホンカ:
「あなた、どう?
ヴェイナモイスにとって、それは無理な話だった、
歌手の船の木材のために?"
ホンカは答えるだろう、
と、彼自身がその声に叫んだ:
「と言う。
六つのアーチの持ち主!
心配性のホンカである;
この夏、三度
屋根の上でカラスが鳴いた、
私の枝の上のカラス
ペレルヴォイネンの息子、サンプサ。
いつも遠くへ;
夏の世界へ
夏の世界へ。
オークが彼を迎えに来た、
ぐるぐると8つの輪を描く。
彼は問いかけた、問いかけた、問いかけた:
"樫よ、汝から来たれ、
そして荒野へ、
......まさに戦場の森か?"
樫は答えた。
「その木はリンゴだった。
「私の中に木がある
そして鹿肉を一頭、
私は細身の心配性ではない。
樫の木は巧みに反応した。
この夏、三度、
この大いなる夏
やせっぽっちの木じゃねぇんだ...、
天蓋の月がひっくり返った
私の枝に手が咲いた、
鳥たちは葉の上で休んだ。
サンプサの息子ペッレルヴォイネン
肩から斧を取り出した、
彼は斧で木を打った、
平らな刃の上にオーク;
やがて彼はオークを伐採したに違いない、
木の皮を剪定する。
まず彼は上部を切り倒した、
斧で木を叩き、根元を二つに裂いた。
彼はそれを苗木に刻んだ、
最も解読不能のボード
歌い手には、船の斧、
ヴェイナモイスが伸びるように。
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
だからヴァイナモイネン老人は
昔の賢者
道に舟を作った、
彼は帆を歌いながら
樫の木が曲がる
木が崩れる。
彼は賛美歌を歌った、
彼は別の歌を歌った:彼は樹皮をチョークで塗った;
彼は3番を歌った。
切り株を切り倒すと
アーチの先の頭、
彼はスライムをチョークで塗った。
そして、ノミで削られたもの、ノミで削られたもの、ノミで削られたもの...、
チョークを継ぎ足すとき
言いたいことは三つある
ヒゲの生えた木で
コックのスターラーと
臀部は末広がりになっている。
頑丈な老ヴァイナモイネン、
老いの賢者、
言葉はかぎ針編み、汝の名について:
"ああ、かわいそうな私の日々!
ヴェノは水に乗ることができなかった、
波のための新しい船!"
考え、考え、考える、
言葉が見つかる場所
私のお気に入りの商品を作りたい;
ツバメの頭から
白鳥の鷹の先まで、
雁の群れの肩から?
もちろん言葉だ。
白鳥の群れを破壊した、
艀の雁を全滅させた、
ツバメの首のないツバメ:
雁の群れの肩から?
半分も言わない。
推測し、考え、考える:
「夏鹿の舌の下には
夏鹿の舌の下、
白リスの口の中で"
もう言葉はない、
手間をかけること。
野の鹿は広げた、
"大きなリスの中のリス
と、彼は多くの言葉を持っていた、
すべて無力だ。
推測、考える、思う:
"そこから私はサアンの言葉を得るだろう、
そこから、黄泉の懐から、
マナラの永遠の家から"
黄泉の国からの言葉はない、
マナラから、マナラの沼地から。
拍手喝采を踏むために;
一週間のウィットが作られた、
第2週の審判
第3、第3、カタコンベ:
すでにマナラ島は見えていた、
その塚は熱かった。
古き良きヴァイナメーネン...
週日の噂は...
トゥオネラの川で
マナラの冥界で
「ボートを持ってきなさい、トゥオネンの娘よ、
いかだ、マナラの子よ、
海峡を渡って私のもとへ
川を渡るために!"
背の低いトゥオネンの少女
浅はかなマナラの少女、
それはブイの洗濯機だった
"羽ばたき女たちの羽ばたき女
黒い川のトゥオネン、
マナラの水中で。
彼女は言葉をかぎ針で編んだ、
自分で発音して逃げた:
"ボートをここから持ってこさせよう、
その原因が語られるまで、
何がマナにあなたをもたらしたのか?
汚れを殺すことなく、
良い死を取ることなく、
もう一人の死をつぶすことなく。"
古き良きヴァイナモイネン
その言葉は汝の名前にかぎつけられた:
「それが私をここに連れてきた、
...私の土地のマナが引きずっていた"
トゥオネンの短命の少女、
マナラの卑しい乙女、
彼女はそれを言葉にした:
"私は舌打ちまで発明した!
彼女は私をここに連れてきた、
土地からマナが移動する、
彼が来た時に連れてくる
旅立つ男
肩にはトゥオニの帽子、
マナのミトンを手に。
本当のことを言え、ヴァイナモイネン:
どうしてマナに?
年老いたヴァイナモイネンは
すでにその言葉があった:
"鉄がマナを連れてきた
"鉄は風の通り道だった"
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
短気なトゥオネンの少女、
マナラの淑女
"それが分母を知る方法よ!
「それが言語学者というものだ!
鉄がマナになるとき、
鋼はトゥオネラハンをもたらすだろう、
血の衣が流れる、
私は馬鹿になる、私は馬鹿になる、私は馬鹿になる。
本当のことを言え、ヴァイナモイネン、
真実はまた今度!」。
♪ Steady old Väinämöinen ♪
汝の名はこうであろう:
"水は私のマナを得た、
その波は冥界の波だ」。
冗舌なマグロ娘、
マナラの卑しい乙女、
あなたの名前の周りにかぎ針編みの言葉:
"嘘つきはわかった!
もし水がマナに届くなら、
波はトゥオネラハをもたらすだろう、
水の衣は流れるだろう、
汝のスカートは目を覚ますだろう。
本当のことを、本当のことを、本当のことを教えて:
"何が汝をマナに連れて行くのか?"
ヴェイナモイネン爺さんだ。
もう一度、あなたは舌を巻くだろう:
「私のトゥオネラハが来た、
"白い者がエルフをエスコートした"
トゥオネンの短命の少女、
マナラの卑しい乙女、
彼女はそれを言葉にした:
"私は嘘つきだ、私は嘘つきだ!
もし火がマナに
白いトゥオネラハ、
くすぐったいことこの上ない、
"そして髭を燃やし...
「ああ、ヴァイナモイネン!
ここからボートが欲しいなら、
正確な真実を言いなさい、
...最後に嘘をつく..、
どうやってマナに来たのだ?
タウを殺さずに、
私は良い死を取ることはありません、
死を破ることなく!」。
ヴェイナモイネンは言った:
「少し嘘をついた、
私は一度、別のものを否定した、
もちろん、私はあなたに言う。
ボートのそばの道で、
私の口を潤すために歌を歌うよ。
ある日、私は歌った、
三日目には
詩の夕べにソリを折る、
私の足は橋の上で曲がっていた:
私はトゥオーネから谷へ出かけた、
マナラから、物語をひねり出す
私はローリーを作った、
私の歌籠の皿。
今すぐ船を持ってこい
イカダを送ってくれ
私のために海峡を渡って
川を渡るために!"
そうだ、トゥオネター、角笛を吹こう、
マナの婦人の喧嘩
「ああ、狂おしい、狂おしい、狂おしい、
男は汝の心の欠乏である!
汝は理由もなくトゥオネラハに来る、
マナの烽火に
汝は自分の国に帰ったほうがいい。
自分の土地に帰るなんて:
男はここに来る、
大した帰りもないのに」。
ヴァイナモイネンは言った:
"牝犬は道から引き返そう、
彼より悪い男はいない
オスは寝坊助だ!
船を持ってこい、風の娘よ、
「マナラの子よ、筏に乗れ!」。
"あの女は私を船に連れて行った、私を連れて行った、私を連れて行った
古いヴァイナモイスのために
海峡を渡る
川を渡れ
私はそれを言葉にした:
「災いだ、ヴァイナモイネン!
汝は死ぬことなくマナに向かった、
冥府の底で死なずに!」。
トゥオネタル、良き女主人よ、
マナラタル、老妻よ、
トイップ」とはビールのパイントのこと、
二本角の馬に乗って;
と自分の言葉で言った:
「ヴァイナモイネンよ、飲み干せ!」。
「ヴェイナモイネン爺さん
と言って自分のパイントを見下ろした:
カエルの中のカエル、
と自分の言葉で言った。
そして、彼はそれを言葉にした:
「私はここに来たのではない
「マナラの椀で飲む、
私は鍋を舐めに持ってきた:
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
酔っぱらってビールを飲む、
水差しの "お義父さん "がいなくなる」。
トゥオネラの女主人は言った:
「ヴァイナモイネンよ!
何のためにマナに来たんだ、
「トゥオネラの鳩小屋の鳩に
不本意ながらトゥオネンの前に、
マナの国から招かれもしないのに?
ヴァイナモイネンは言った:
「ヴィーナスを彫っていたとき、
新しいパートを作っていたとき
私は3つ言うのに疲れた
尻の端が推測されたとき、
「焚き火を焚いているとき。
魔女を捕まえられなかった時
土地で、空で、出会った、
冥界に来るしかなかった、
マナの小屋に行き
私は魔女になる言葉を手に入れた、
"問題を学ぶために"
"トゥオネラの女主人にも
その言葉はかぎ針編みされたもので、そうやって名前をつけたんだね:
"Tuoniからの言葉はありません、
マナmahtia配布します!
そして、あなたはここから出られない
汝は女...
汝の故郷へ、
汝の土地に忍び寄るために
眠りの男を疲弊させ
私は旅人、私は旅人
冬の夜へ。
そこに男は横たわっていた、
男は夢を見ていた:
男は横たわり、衣服は見ていた。
冥界に女がいた、
牝は年老いたババアだった、
首に鉄のバンドを巻いた男、
銅線の鯨。
百枚の紙幣を紡いだ、
千の女だった
夏の夜に
一個の水石で。
冥界に一人の老人がいた;
それは老人の三本の指、
鉄の網を織る人、
銅のはんだ職人。
彼は百の線を織った、
彼は千の男だった
同じ夏の夜に
同じ水石の上で
あの少年、フック・フィンガー、
鉤指、鉄の棒、
百の線を引いた
トゥオネラ川を渡って
横にも縦にも、
今でもそれは変わらない、
ヴェイナメイセンを行かせないために、
ウヴァントリアンを生き抜くために
昔のように
金と白の月
黄泉の国から、
マナラの永遠の邸宅から。
頑丈な古いヴァイナモイネン
そして汝の名は
"私の運命は来た
トラブルの日が私たちの上に来ている。
Tuonelaのこれらの住居で、
マナラの宿屋で?"
すぐに別の何かに変更されます、
...疫病は疫病に次ぐものである:
黒く海へ
...サライコの角の中に;
鉄の虫のように蠢き
そして蛇の蛇のようになった。
トゥオネラの川を渡り
トゥオネンの網の洞窟を通って。
トゥオネンの息子、鉤指、
フック・フィンガー、鉄の棒、
彼は朝早くから
彼の網を見に:
サアンはマスを捕まえる、
千の雌豚の籾殻、
"そして、彼はVäinämöistäを取得していない。
ウヴァントラの老人
だからヴァイナモイネンは
♪ When he came from the underworld ♪
一言で言えば、そこだ、
彼はそう言った:
「神よ、讃えあれ、
彼を悲しませないように、
彼自身が冥界に行ったということを、
私は呪われるだろう!
あの男は冥界に行ったんだ、
その火の場所から少し、
トゥオネラの懐から、
マナラの永遠の邸宅から"
彼はそう言った、
"彼は自分で言った、自分で言った、自分で言った。
台頭する若者たちへ、
立ち上がる人々へ:
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
「子供たちよ、あなたたちは生きている、
汝の若き日に
罪なき者を責めよ、
罪なき者を責めよ!
最悪の賃金が支払われている
冥界の懐に:
罪ある者は、そこに居場所がある、
罪ある者は責められる、
熱い石の容器、
ボイラーを燃やすために、
嚢胞の毛布、蛇の毛布、
"あの毛虫の毛虫の毛虫の毛虫の"

〜〜
第17詩  ☆次回紹介予定☆
〜〜


〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり





〈リンク②〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】



   

この記事が気に入ったらサポートをしてみませんか?